Julkisen talouden ylijäämä syntyy, kun julkishallinnossa verotulot (verot ja sosiaaliturvamaksut) ovat suuremmat kuin kulut tietyllä ajanjaksolla, yleensä vuodessa.
Se syntyy, kun julkishallinto pystyy keräämään tarpeeksi rahaa kulujensa kattamiseksi.
Julkishallinnoilla on velvollisuus laatia budjetti tietääkseen tulojensa ja kulujensa ensi vuonna. Siksi he tietävät etukäteen, onko valtiolla julkisen talouden ylijäämä vai ei. Tässä tapauksessa se tunnetaan budjetin ylijäämänä, koska se viittaa julkisen talouden ylijäämään, jonka hallitus odottaa seuraavan vuoden talousarvioita laatiessaan.
Ylijäämä: Tulot> Kulut
Sitä kutsutaan myös julkisen talouden ylijäämäksi, kun yksi hallinto saa enemmän rahaa toiselta riippuen siitä, mihin se osallistuu (esimerkiksi alueen ja valtion välillä).
Termi julkisen talouden ylijäämä heijastaa julkisen talouden tilaa. Päinvastoin, kun julkishallinto ei kerää riittävästi tarpeitaan, sen sanotaan olevan julkisen talouden alijäämä.
Julkisen talouden ylijäämä valtioiden tavoitteena
Yleisesti sanotaan, että julkisen talouden ylijäämä on hyvä, koska se on tapa puhdistaa julkinen tili, mutta toisaalta ei ole suositeltavaa nostaa yksityiseltä taloudelta enemmän rahaa kuin on tarpeen julkisten menojen kattamiseksi. Toisaalta julkisen talouden alijäämä voi aiheuttaa maksuvalmiuden puutetta ja tarvetta rahoittaa talousarviomenot joko velan (eniten käytettyjen resurssien) kautta, kuten maksujen viivästyttäminen, ja joskus jos tulojen ja kulujen ero on suuri, voi mennä konkurssiin.
Julkiset ylijäämät ovat usein valtioiden tavoite, vaikka niiden ei pitäisi olla kovin suuria. Päinvastoin, monet taloustieteilijät katsovat, että julkiset ylijäämät ovat pitkällä aikavälillä vahingollisia yksityiselle aloitteelle, koska ne tarkoittavat, että verot ovat liian korkeita ja että ne poistavat kotitaloudesta resursseja, jotka voisivat lisätä yksityisiä investointeja ja työpaikkojen luomista.
Valtiot käyttävät yleensä ylimääräisiä julkisia varoja etuuksien ja sosiaaliavun laajentamiseen tai näiden lisätulojen sisällyttämiseen eläkkeiden parantamiseen. Erityisesti valtiot, joilla on yleensä krooninen alijäämä julkisella tilillä, maksavat yleensä julkisen velan niinä vuosina, jolloin niillä on ylijäämää.