Marshall-suunnitelma - mikä se on, määritelmä ja merkitys

Marshall-suunnitelma, jonka virallinen nimi oli Euroopan elvytysohjelma, oli ohjelma, jonka kautta Yhdysvallat yritti helpottaa Euroopan jälleenrakentamista ja toipumista toisen maailmansodan jälkeen.

Suunnitelma kehitettiin vuosina 1948-1952. Suunnitelma, joka nimettiin sen suunnittelevan ulkoministerin George Marshallin mukaan, koostui yli 12 000 miljoonan dollarin avun antamisesta konfliktista kärsineille Euroopan maille.

Syyt, jotka motivoivat Marshall-suunnitelman

Vaikka Marshall-suunnitelma oli tarkoitettu toimimaan perustana Euroopan maiden taloudelliselle ja sosiaaliselle elpymiselle toisen maailmansodan jälkeen, joidenkin historioitsijoiden mukaan se ei ollut kiinnostamaton apu. Tämän hetken todellisuus, kylmän sodan alkaessa, sai Yhdysvaltojen osallistumaan sellaisen Euroopan jälleenrakentamiseen, joka pysäyttäisi Neuvostoliiton vaikutteisen kommunismin laajentumisen. Tämä Truman-opin vaikutuksen alainen toimenpide, jonka mukaan oli välttämätöntä tukea "vapaita kansoja" heidän taistelussaan "aseellisten vähemmistöjen tai ulkoisen painostuksen alistamisyritysten" suhteen, viitaten selkeästi Neuvostoliittoon ja sissiryhmiin tai poliittiset puolueet.

Se vaikutti, ja ei vähäpätöisesti, tähän päätökseen, että tuhoutunut Eurooppa, jolla ei ole taloudellista kykyä, ei voisi tuoda amerikkalaisia ​​tuotteita. Siksi yksi syy oli tukea Pohjois-Amerikan teollisuutta ja yrityksiä niiden yrityksissä viedä tuotteitaan vanhalle mantereelle.

Siksi Euroopan jälleenrakentamista tukemalla toivottiin myötävaikuttavan vauraan yhteiskunnan luomiseen, jossa oli työntekijöiden oikeuksia taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin yhteydessä. Tämän tarkoituksena oli estää Länsi-Euroopan työntekijöitä viettämästä Itä-Euroopassa vakiintuneiden sosialististen ideoiden ja Neuvostoliiton kannattamien järjestelmien välillä köyhyyden, eriarvoisuuden ja sosiaalisten häiriöiden tilanteessa. Suunnitelmaa tukivat kaksi suurta amerikkalaista puoluetta: demokraatti ja republikaanit.

Kuka hyötyi Marshall-suunnitelmasta?

Maat, jotka saivat tämän avun ja olivat Marshall-suunnitelman edunsaajia, olivat erilaisia. Saatu taloudellinen määrä oli kuitenkin erilainen. Yli 12 000 miljoonaa dollaria jaettiin kriteerien mukaan, joissa huomioitiin väestö ja teollisuuskapasiteetti. Filosofia, johon se perustui, oli usko siihen, että jos vahvimmat maat lähtevät, he vetävät loput Euroopan kansakunnista. Arvioitiin myös, olivatko he liittoutuneita maita sodan aikana, olivatko ne puolueettomia vai olivatko ne toisaalta akselin puolella.

Eniten hyötyi maa Iso-Britannia, joka sai 26% kokonaismäärästä. Ranska, 18%. Länsi-Saksa, 11%. Toisaalta Neuvostoliitto kieltäytyi itseltään ja sen kiertoradalla olevilta mailta osallistumasta tähän avustusohjelmaan, jota he pitivät imperialismin välineenä, joka vaarantaisi heidän suvereniteettinsa ja itsenäisyytensä.

Sen suunnitellut ulkoministeri George Marshall sai vuonna 1953 Nobelin rauhanpalkinnon auttaakseen jälleenrakentamaan Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen.

Marshall-suunnitelman soveltaminen

Marshall-suunnitelman toteuttamiseksi Yhdysvaltoihin perustettiin yksikkö nimeltä Taloudellisen yhteistyön hallinto (ACE). Muut maat, edunsaajat, puolestaan ​​perustivat Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön (OECE) avun hallinnoimiseksi tehokkaasti. Jäsenmaita olivat Ranska, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia, Itävalta, Tanska, Norja, Ruotsi, Sveitsi, Irlanti, Islanti, Turkki ja Kreikka. Nämä kaksi viimeistä olivat tärkeitä syrjäisen tilanteensa ja sisäisten poliittisten olosuhteidensa vuoksi. Myöhemmin liittyivät muun muassa Espanja, Kanada ja Yhdysvallat.

Pohjois-Amerikan apu siirrettiin paikallishallinnoille, vaikka hallinto oli näiden ja ACE: n kesken. ACE: n komissaari oli neuvonut parhaalla tavalla hoitamaan saatuja määriä.

Yhdysvaltain hallitus saavutti tavoitteen kannustaa yritystensä ostamaan tuotteita Euroopasta. Ensinnäkin perustarvikkeet ostettiin, mutta pian he alkoivat ostaa muun tyyppisiä tuotteita kaupunkien ja infrastruktuurien uudelleenrakentamiseksi.

Arviolta lähes 13 000 miljoonasta dollarista noin 3400 oli omistettu raaka-aineille ja puolivalmistuotteille, 3200 elintarvikkeille, lannoitteille ja kangasleikkeille, 1900 koneille ja ajoneuvoille ja 1600 polttoaineille.

Marshall-suunnitelman seuraukset

Marshall-suunnitelman voimassaolovuosien välillä, vuosina 1948-1952, Eurooppa koki taloutensa selvästi. On kuitenkin erilaisia ​​tulkintoja siitä, oliko Marshall-suunnitelma laukaisu vai vain yksi muu tekijä, joka vaikutti kehitykseen.

Joka tapauksessa todellisuus on, että tuona aikana teollisuustuotanto kasvoi 35%. Maatalous puolestaan ​​ylitti ennen sotaa vallinneen tason. Tämän seurauksena nälkä ja äärimmäinen köyhyys vähenivät voimakkaasti ja yleinen elintaso parani.

On myös tulkintoja, jotka osoittavat, että suunnitelman soveltaminen loi perustan luoda perusta, jolle kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan yhteisöt, nykyisen Euroopan unionin ennakkotapaukset, rakennettaisiin.

Erilaisista tulkinnoista ja näkemyksistä huolimatta näyttää siltä, ​​että Marshall-suunnitelma oli kauaskantoinen toimenpide, joka epäilemättä edisti merkittävällä tavalla auttaaksemme maailmaa kehittämään nykyistä kokoonpanoa.