Yksimielisyys on yhteinen sopimus, jonka koko ryhmä tekee päätöksenteossa. Pienimmän ristiriidan olemassaolo tekee tällaisen sopimuksen mahdottomaksi.
Yksimielisyys saavutetaan usein äänestyksen jälkeen. Se voidaan saavuttaa myös osallistujien keskuudessa suoritetulla kyselyllä tai muulla tavalla.
Jotta päätös voidaan luokitella yksimieliseksi, ei saa olla ääniä tai ääniä vastaan, mikä on välttämätöntä ehdottoman väitteen tukemiseksi ehdottoman yleisellä tavalla.
Tästä syystä tilanteissa, joissa vaaditaan yksimielisiä kantoja, on välttämätöntä, että huomioon otettavat lähestymistavat ovat täysin selkeät ja ytimekkäät. Tällä tavalla kuulemien henkilöiden vastaus on tarkka ja johdonmukainen.
Ajatus yksimielisyydestä on yleensä varattu väitöskirjoille, joilla on suuri merkitys tai merkitys yritykselle tai maalle. Tämä ymmärretään järjestelmän suojamekanismina, joka estää kaiken syvällisen muutoksen ottamisen kevyesti ja epävakaaksi.
Esimerkiksi useimmissa Yhdysvaltojen oikeudellisissa tapauksissa, joissa käsitellään kuolemaan tai elinkautiseen vankeuteen alttiita tapauksia, läsnä olevan suosion tuomariston on hyväksyttävä yksimieliset sopimukset.
Yksimielisen päätöksenteon seuraukset
Yleensä tämäntyyppisillä sopimuksilla pyritään mahdollisimman pieneen ristiriitaan useiden periaatteiden tai tavoitteiden vuoksi, jotka on otettava huomioon:
- Sen on tarkoitus välittää organisaation idea joko lujuudesta tai yhtenäisyydestä tai solidaarisuuden ja yhtenäisyyden osoittamisesta.
- Yleensä yksimielinen päätös tehdään päätöksessä, jossa ei ole esitetty muodollisia vastaväitteitä. Tässä mielessä joidenkin kuulemien äänestäjien pidättäytymistä ei pidetä sellaisenaan ristiriitaisuutena, sillä enemmistön yhteinen yksimielinen äänestys säilyy.
Alueet, joilla sovelletaan yksimielisyyttä
On alueita, joilla yksimielisyys on ehdottoman välttämätöntä toimenpiteiden hyväksymiseksi tai päätöksenteoksi, esimerkiksi hallinnollisissa, oikeudellisissa tai juridisissa ympäristöissä.
Jokapäiväisessä elämässä on monia esimerkkejä, joissa nämä päätösehdot syntyvät, kuten naapuruston järjestöissä tai yhteisöjen omistajien kokouksissa.
On myös mahdollista löytää tämän tyyppinen ongelma liiketoiminnasta päivittäin. Monet yritykset (yleensä suuret) valitsevat tiettyjä ohjeita tai reittejä ylläpitäjien yksimielisyyden mukaan.
Tällä tavoin on tavallista, että suuren määrän kaupallisten yhtiöiden yhtiöjärjestyksessä todetaan yksiselitteinen tarve yksimielisille sopimuksille sijoittamisesta muille aloille.
Se tapahtuu myös mahdollisten omistajanvaihtojen yhteydessä tai olettaen merkittäviä uusia investointeja.
Tästä syystä osakkeenomistajien kokouksissa heidät äänestetään usein saadakseen näkemyksensä monista aiheista. Sama tapahtuisi tapauksissa, joissa hallitus vastaa yksimielisillä sopimuksilla noudatettavista vaiheista.
Nämä esimerkit eivät kuitenkaan ole pelkästään mikrotaloudellisissa ympäristöissä. Makrotaloudellisella ja ylikansallisella tasolla on esimerkkejä, joissa vaaleissa tarvitaan yksimielisyyttä.
Näin on monikansallisissa laitoksissa, kuten Euroopan unionissa, ottaen esimerkkinä Euroopan parlamentti tai Eurooppa-neuvosto.
Näillä yksiköillä on joitain päätöksentekovaltuuksia, jotka voidaan aktivoida vain, jos tietylle ehdotukselle annetaan täysi tuki.
Esimerkiksi jäsenmaiden on tuettava täysimääräisesti ja yksimielisesti kaikkia yhteistä turvallisuutta tai uusien maiden yhdentymistä ja liittymistä koskevia päätöksiä.