Muinaisen Kreikan talous perustui kolmeen suureen toimintaan: maatalous, kauppa ja käsityöt.
Muinaisen Kreikan talous kehittyi suunnilleen 1200 eKr - 146 eKr.
Hellenistisenä aikana saavutettiin suuria taloudellisia edistysaskeleita, kuten yleinen valuutan käyttö, pankkiirien lukumäärä ja suurten kauppiaiden esiintyminen.
Maatalous
Kreikan talouden kolme pääkasvia olivat viiniköynnös, vilja ja oliivipuut. Kreikan maaston luonteen vuoksi, jossa vuoria oli runsaasti, tuli aika, jolloin Kreikan viljelykasvit eivät riitä takaamaan omavaraisuutta. Riittämättömän maataloustuotannon vuoksi siirtomaiden satoja käytettiin.
Tuolloin Kreikan maataloudelle oli ominaista voimakas työvoima. Käytettyjen maataloustekniikoiden suhteen kreikkalaiset turvautuivat viljelykiertoon.
Karjalla ei kuitenkaan ollut niin syvää kehitystä, ja sitä käytettiin maatalouden täydentämiseen. Muinaisen Kreikan yleisimmät lajit olivat vuohet ja lampaat laiminlyömättä kuitenkaan sikoja, nautoja, hevosia ja aaseja.
Kauppa ja rahoitus antiikin Kreikassa
Maantieteellisen kaupan merkittävä kehitys tapahtui sen maantieteellisen sijainnin ja alkuperäiskansojen maatalouden vuoksi, joka ei riittänyt toimittamaan viljaa koko Kreikkaan.
Kreikan ja sen kaupan kannalta tärkeiden kauppalaivastojen kehitys oli ratkaisevaa. Kreikkalaisten tärkeimmät vaihtopisteet olivat siis Egypti, Italia ja Libyan alueet, kuten Cyrenaica. Toisaalta Egeanmeren saarista tuli välipiste merenkulun pääreiteillä.
Tärkein tuonti kreikkalaisille oli vehnä, vaikka myös muiden tuotujen raaka-aineiden, kuten papyrus ja puu, merkitys on otettava huomioon. Viennin osalta kreikkalaiset myivät oliiviöljyä, viiniä ja keramiikkaa ulkomaille.
Ei pidä unohtaa, että noina päivinä ei vain käynyt kauppaa raaka-aineilla, vaan myös yleinen orjakauppa. Juuri tämän orjakaupan lähde oli sodissa, piratismissa ja rosvossa vangitut vangit.
Kaupan jatkuva kasvu hellenistisessä Kreikassa johti pankkijärjestelmän syntymiseen, jossa lainoja annettiin käteisellä. Tällä tavoin monet kauppiaat maksoivat retkikuntansa lainoilla, ja talonpojat pyysivät ennakkoja satojensa keräämiseksi.
Tämäntyyppisen rahoituksen kehittäminen antoi pankeille mahdollisuuden varastoida jalometalleja ja suorittaa valuutanvaihtotehtäviä sekä vahvistaa ehdot, joilla perinnät ja maksut suoritettiin. Niillä oli epäilemättä suuri merkitys kaupan ja liikenteen rahoittamisessa. Pankki ei ollut vain yksityinen, vaan kohti 4. vuosisadaa eKr. C. perustettiin jo ensimmäiset valtion pankit, jotka tarjosivat rahoitusta valtioille ja yksityishenkilöille.
Verot muinaisessa Kreikassa
Muinaisessa Kreikassa sodan saalis oli kuninkaiden tulo- ja varallisuuslähde, johon oli lisättävä vero muiden ihmisten omaisuudesta.
Välittömiä veroja oli paljon, kuten käsityöläisten, lääkäreiden, kirjailijoiden, lakimiesten ja suurien omaisuuksien maksamat verot. Jopa ulkomaalaisten ja vapautettujen oli maksettava henkilökohtaiset verot. Myös maa-alueiden vuokraus, kalastus, kauppa (tulli, tavaroiden lastaaminen ja purkaminen satamissa), kansalaisuusoikeuksien hankkiminen ja kaivostoiminta edellyttivät veroja.
Hyvä osa budjetista oli tarkoitettu uskonnollisten temppelien ylläpitoon ja armeijan kustannusten rahoittamiseen. Muut kulut olivat virkamiesten palkat ja julkisten töiden rakentaminen.
Käsityö
Käsityön kehittämisellä oli erityistä merkitystä antiikin Kreikan taloudellisessa toiminnassa. Tässä mielessä on syytä korostaa keramiikan ja metallin kaltaisten toimintojen merkitystä ottaen huomioon myös muun puuhun ja tekstiileihin liittyvän käsityön paino.
Kaiken tämän lisäksi on lisättävä, että kreikkalaisen käsityön perustyöyksikkö oli työpaja ja että tällä alalla käytettiin joskus orjatyötä.
Keramiikan osalta mallinnettiin tuotteita, kuten kattilat, lautaset ja öljylamput. On huomattava, että tämän tyyppisillä artikkeleilla oli kotimaisia ja uskonnollisia tarkoituksia.
Metallurgian osalta pronssivalimot olivat elintärkeitä aseiden, panssarien ja kilpien tuotannolle, kun taas puun käsityöläiset olivat vastuussa kauppalaivastojen ja sotalaivastojen rakentamisesta telakoilla.
Samoin rakentaminen vaati myös lukuisten käsityöläisten osallistumista, joista on syytä mainita koristelusta ja koristelusta vastanneiden kivimuurareiden, puuseppien, kuvanveistäjien ja maalareiden työ.