Ylijäämäagentti - mikä se on, määritelmä ja käsite

Sisällysluettelo:

Ylijäämäagentti - mikä se on, määritelmä ja käsite
Ylijäämäagentti - mikä se on, määritelmä ja käsite
Anonim

Ylijäämä on talouden toimija, joka ei kuluta tulojaan kokonaisuudessaan. Toisin sanoen rahan sisäänvirtaus ylittää kulut, mikä tuottaa ylijäämää. Tämän avulla voit tehdä sijoitus- tai säästöpäätöksiä varoillesi.

Toisin sanoen ylijäämäagentti on se, joka ansaitsee enemmän kuin kuluttaa. Tällä tavalla voit säästää ylijäämän, jonka voit sijoittaa tai säästää.

On huomattava, että taloudellisia toimijoita tai taloudellisia yksiköitä ovat ne henkilöt tai laitokset, jotka harjoittavat heihin liittyvää liiketoimintaa tai toimintaa. Lisäksi ne voivat kuulua julkiseen tai yksityiseen sektoriin, perheinä, yrityksinä ja valtion yksiköinä.

Talouden toimijat voivat päätöksensä seurauksena saada ylijäämän. Esimerkiksi, jos hallitus käyttää vähemmän kuin kerää veroista.

Ylijäämäaineen pääpiirre on tiettyjen säästötasojen saavuttaminen. Tämä johtuu siitä, että hän on päättänyt olla käyttämättä kaikkia saatuja tuloja ajatellen pääoman keräämistä tulevaisuutta varten.

Usein ylijäämäagenttien tuottamat säästöt tarjotaan tai lainataan markkinoille, jotka etsivät suurempia tulevia etuja tai tuottoja investointien avulla. Tällä tavalla heidän rooliaan järjestelmässä täydentävät alijäämäedustajat, jotka etsivät rahoitusta velvoitteidensa ja sitoumustensa täyttämiseksi.

Maat ylijäämäaineina

Ylijäämäedustajat voivat olla myös maita tai hallituksia. Tässä selitämme kolme tilannetta, joissa näin tapahtuu:

  • Verotuksellinen tai julkinen ylijäämä: Valtion hallinto voi luottaa julkiseen ylijäämään, kun se kerää paljon enemmän kuin tarvitsee. Joten sinusta tulee ylijäämäagentti.
  • Kaupan ylijäämä: Se viittaa ylijäämään, jonka alue saa ulkomailla suoritetuista tavaroiden ja palvelujen kaupoista. Agenttiylijäämä on silloin maa, joka vie enemmän kuin tuoda. Tämä heijastuu kauppataseeseen.
  • Ulkomainen ylijäämä. Tässä tapauksessa ylijäämäagentti olisi maa, jolloin ulkomailta tuleva rahavirta on suurempi kuin ulkomaille suuntautuva rahavirta. Tämä ei johdu vain viennistä ja tuonnista (kauppatase), vaan myös pääomanliikkeistä, esimerkiksi rahalähetysten kautta.