Optimaalinen valuutta-alue on se maantieteellinen alue, jolla yhden valuutan käytöstä voi olla hyötyä. Tämä, useista syistä, kuten esimerkiksi suuresta kaupallisesta virtauksesta.
Toisin sanoen optimaalinen raha-alue on se joukko kansakuntia, jotka ovat taloudellisesti tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja voivat hyödyntää rahaliiton perustamista.
On huomattava, että rahaliitto on yksi yhdentymisvaiheista, jotka voivat edeltää talousunionia. Tämä on korkein nykyinen maiden välinen kauppayhdistys.
Toinen korostettava seikka on, että rahaliitto ei tarkoita vain yhtenäisvaluutan luomista. Tämän lisäksi perustetaan keskuspankki, joka ohjaa integroituneiden maiden rahapolitiikkaa.
Samoin myös rahaliiton muodostavat kansakunnat koordinoivat talouspolitiikkaansa. Tarkoitamme, että esimerkiksi he noudattavat julkisen talouden alijäämäänsä koskevia yhteisiä sääntöjä.
Lisäksi yhteisen talouspolitiikan ylläpitämiseksi resurssit siirretään yleensä ylijäämämaista vaikeuksiin joutuviin talouksiin.
Optimaalisen valuutta-alueen ehdot
Taloustieteilijä Robert Mundellin mukaan optimaalisen valuutta-alueen tulisi täyttää seuraavat ehdot:
- Henkisen pääoman suuri liikkuvuus maiden välillä.
- Joustavuus valtioiden välisen rahoituspääoman saamiseksi ja poistamiseksi. Toisin sanoen sijoittajat voivat viedä omaisuutensa markkinoilta toisille ilman suurempia vaikeuksia.
- Maiden suhdanteiden tulisi olla synkronoituja tai ainakin toisiinsa liittyviä. Muuten yhteistä rahapolitiikkaa ei voitu luoda, koska jokaisella kansakunnalla olisi erilaiset olosuhteet.
- Tarkastelemme edellistä kohtaa paremmin tarkastelemalla hidastuvan talouden tapausta. Tämä edellyttäisi ekspansiivista rahapolitiikkaa, joka alentaisi esimerkiksi viitekorkoa. Tämä toimenpide ei kuitenkaan toimisi maassa, jossa kasvunopeus on korkea, koska teoria ehdottaa, että inflaatio voi kiihtyä stimuloimalla paljon kysyntää.
Optimaalisen valuutta-alueen positiiviset näkökohdat
Optimaalisen raha-alueen positiivisia puolia ovat:
- Kaupallisen vaihdon korkean tason vuoksi maat erikoistuvat suhteellisiin etuihinsa. Toisin sanoen, valtio A voi käyttää hyväkseen esimerkiksi mahdollisuutta tuoda talouteen B tehokkaammin valmistettuja kodinkoneita. Puolestaan B voisi tuoda autonosia A: sta, missä on autoteollisuus, joka tuottaa hyvin alhaisin kustannuksin.
- Alueen jäsenillä on mahdollisuus välttää valuuttakurssiriski käyttämällä yhteistä valuuttaa. Toisin sanoen vientiyritykset eivät enää kohtaisi mahdollisuutta, että sen valuutan hinta, jolla ne saavat tulojaan, laskisi. Tämän ymmärtämiseksi kuvitellaan, että saksalainen yritys myy Yhdysvalloille dollareina. Siinä tapauksessa, jos Yhdysvaltain valuutta laskee, myös saksalaisen yrityksen tulot ovat pienemmät muunnettaessa euroiksi. Näin ei tapahtuisi, jos yritys veisi vienti Espanjaan, koska niillä on sama valuutta.
Optimaalisen valuutta-alueen negatiiviset näkökohdat
Optimaalisilla valuutta-alueilla on kuitenkin myös negatiivisia puolia:
- Kaupallisen vaihdon korkea taso voi aiheuttaa riippuvuutta maiden välillä. Jos talouskasvu hidastuu, se vaikuttaa kumppaniensa viemiseen.
- Jos he päättävät perustaa rahaliiton, kukin kansakunta tavallaan luopuu osasta suvereniteettiaan ja päätöksentekovaltuuksiaan talouden alalla. Tämä tapahtuu menettämällä itsenäisyys rahapolitiikassa, jota nyt ohjaa uusi keskuspankki.
Esimerkkejä
Huolimatta siitä, että Euroopan unionilla (EU) on useita edellä mainittuja piirteitä, sitä ei pidetä optimaalisena raha-alueena. Tämä johtuu siitä, että pääoman liikkuvuus sen jäsenten keskuudessa ei ole vielä saavuttanut korkeaa tasoa.
EU: n muodostavien maiden välinen kauppa ei yleensä ylitä 25% niiden bruttokansantuotteesta (BKT).
Sitä vastoin Yhdysvalloissa pääoman ja työvoiman liikkuvuus on erittäin korkea ja valtioiden välinen kauppa on paljon suurempi. Siksi tämä voi olla esimerkki optimaalisesta valuutta-alueesta.