Vakuutusmatemaattinen laskelma - mikä se on, määritelmä ja käsite

Vakuutusmatemaattinen laskenta on sovelletun matematiikan muoto, jota käytetään ennustamaan tai simuloimaan tiettyjä taloudellisia tapahtumia. Näin ollen kunkin skenaarion seuraukset ja kustannukset otetaan huomioon. Vakuutusmatemaattinen laskelma on vakuutusmatemaattisen tieteen perusta.

Toisin sanoen vakuutusmatemaattinen laskenta on tekniikka, joka koostuu muuttujien projisoinnista ottaen huomioon mahdolliset ehdollisuudet. Tällä tavoin arvioidaan eri oletusten perusteella syntyvät kustannukset.

Vakuutusmatemaattisen laskennan käytäntö käsittää talousmatematiikan ja tilastollisten elementtien tuntemuksen ja soveltamisen. Tämän kurinalaisuuden päätehtävänä on kehittää säännöllisiä tarjousmalleja, jotka palvelevat useita päivittäisiä tehtäviä.

Tätä modaliteettia sovelletaan monilla rahoitus- tai talousaloilla. Viittaamme esimerkiksi vakuutusten, asuntolainojen tai eläkejärjestelmien markkinoihin, jotta voimme korostaa joitakin tärkeimpiä. Näillä aloilla riskien arviointi auttaa estämään epävarmuustilanteita.

Tämän alan peruskäsite on vakuutusmatemaattinen nykyarvo, johon sisältyy maksusarjojen satunnainen arviointi ottaen huomioon rahan arvo ajan myötä. Tilaukset voivat siis olla väliaikaisia ​​(tietyksi ajaksi) tai elinikäisiä (kuolemaan asti). Lisäksi ne kulkevat käsi kädessä laskettaessa todennäköisyyttä, että kukin maksu suoritetaan.

Kun otetaan huomioon todennäköisyys, vakuutusmatemaattisen laskelman katsotaan käyttävän oletuksia pelkkien taloudellisten tai taloudellisten arviointien lisäksi. Tämä johtuu siitä, että he työskentelevät eri satunnaismuuttujien kanssa ennusteiden tai arvioiden tekemiseksi.

Esimerkki vakuutusmatemaattisesta laskelmasta

Esimerkki tyypillisestä vakuutusmatemaattisesta laskelmasta on vanhuuseläkkeet (sekä yksityiset että valtion), jotka henkilö saa, kun hän lopettaa työskentelyn ja on maksanut säännöllisesti tietyn ajan. Nämä tulevat maksut voivat olla eliniän eli haltijan kuolemaan asti.

Tässä tapauksessa siirtojen kesto riippuu muuttujista, kuten maan elinajanodote ja eläkeläisen henkilökohtainen sairaushistoria.