En Marchen voitto! parlamenttivaaleissa se antaa Ranskan presidentille mahdollisuuden toteuttaa vaalilupauksensa. Analysoimme Macronin talousohjelmaa ja Ranskaa odottavia talousuudistuksia.
Emmanuel Macron valittiin 7. toukokuuta Ranskan presidentiksi 66,1%: lla äänistä toisella kierroksella National Front Marine Le Penin ehdokasta vastaan. Huolimatta perinteisten puolueiden tuesta, En Marche! se esitti syvästi uudistavan talousohjelman, jota tuskin voitiin toteuttaa ilman kansalliskokouksen enemmistöä. Tänään laaja voitto lainsäätäjävaaleissa 18. kesäkuuta (350 varajäsentä 577: stä) näyttää tarjoavan hänelle tämän mahdollisuuden, ja voidaksemme täyttää hänen vaalilupauksensa voimme löytää itsemme ennen sellaisen mallin loppua, joka on määrittänyt Ranskan talouselämän toisen maailmansodan jälkeen.
Ranskan talous
Historiallisesta näkökulmasta voimme sanoa, että nykyinen ranskalainen tuotantomalli on pitkälti niin kutsutun "sosiaalidemokraattisen konsensuksen" perillinen, joka levisi kaikkialle Länsi-Eurooppaan vuodesta 1945 lähtien: vapaat ja markkinataloudet, joita täydentää laaja suojajärjestelmä tunnetaan hyvinvointivaltiona. Ranskan erityistapauksessa kasvumallilla on lisäksi pyritty edistämään kaikkia tuotantosektoreita samanaikaisesti, jolloin yksi mantereen tasapainoisimmista talouksista. Tällä tavoin Ranskan talous pystyi kasvamaan sekä maatalouden, teollisuuden että palvelujen samanaikaisen kehityksen hyödyntämän ja elintason jatkuvan nousun ansiosta sekä suurten yritysryhmien esiintymisen ansiosta (joilla on selkeä vienti-elämä) ) ja laajan paikallisten pientuottajien verkoston.
Alakohtaisella tasolla on muistettava, että Ranska on EU: n johtava maatalouden voima, joka ylittää viinin, viljan ja maidon tuotannon. Ranskan teollisuustuotannon arvo puolestaan ylittää vain saksalaisen arvon, ja sen monipuolistuminen on suurta, vaikka kemian-, auto-, elintarvike-, televiestintä- ja ylellisyystuotteisiin ja muotiteollisuuteen liittyvät tuotteet erottuvat toisistaan. Palvelujen osuus puolestaan on 79 prosenttia BKT: stä, erityisesti pankkitoimintaan, vakuutuksiin, matkailuun ja julkishallintoon liittyvät palvelut.
Toinen Ranskan talouden merkittävimmistä ominaisuuksista on valtion rooli taloudellisessa toiminnassa, joka on pantu täytäntöön kahdella tavalla: sääntelykehys ja suora puuttuminen. Ensimmäinen näkökohta on johtanut muun muassa jäykille ja vahvasti unionoituneille työmarkkinoille. Finanssipolitiikan aktiivinen käyttö kasvun moottorina on puolestaan johtanut julkisten menojen jatkuvaan kasvuun (valtion omistamien yritysten, tulonsiirtojen ja kansalaisille tarjottavien palvelujen kautta). Kuten voimme nähdä kaaviosta, nämä käytännöt selittävät alijäämä kaikissa valtion talousarvioissa vuodesta 1978 verorasituksen kasvusta huolimatta. Tulos on ilmeinen: viimeisten 40 vuoden aikana julkinen velka on noussut taivaalle 11 prosentista 96 prosenttiin BKT: sta.
Ongelman juuret: tuottavuus
Periaatteessa voimme sanoa, että toistaiseksi kuvaamamme tilanne ei ole huono: talous, jolla on korkea lisäarvo, maailman vertailuarvo monilla aloilla, ilman vakavaa makrotalouden epätasapainoa ja hyvä sosiaalihuolto. On kuitenkin myös mahdollista määritellä Ranska a yhä vähemmän kilpailukykyinen talous Globaalistumisen, erityisesti teollisuuden uudelleensijoittamisen, edessä on hyvinvointivaltio, jonka on vaikea rahoittaa itseään ja kasvu on pysähtynyt innovaatioiden kannustimien puutteen vuoksi. Siksi olemme edessään todella kiistanalaisessa tilanteessa, jossa ranskalaisten varallisuuden kasvu (yli 75% 40 vuodessa) ei ole pystynyt estämään työttömyysasteen kolminkertaistumista samalla ajanjaksolla (3,3%: sta 9,8%).
Ranskan talouden tuotantopotentiaalin hyödyntämiselle on esteitä, mikä vaikuttaa kielteisesti myös sen kansalaisten elintasoon
Kuten kaaviosta näemme, yksi Ranskan talouden vakavimmista ongelmista on tuottavuuden pysähtyminen, mikä estää tuotannon kasvua ja työpaikkojen luomista. Vaikka työtuntia kohti tuotetun BKT: n kasvu on suotuisaa (tosiasia, joka osoittaa Ranskan edelleen teknisen potentiaalin), tuote työntekijää kohti on kasvanut paljon hitaammin, mikä voidaan selittää työlainsäädännön jäykkyydellä. ammattiliittojen ja virkamiesten vahva vaikutus. Toisin sanoen kasvava ero BKT / työtunti ja BKT / työntekijä välillä osoittaa, että on jarrut tuottavan potentiaalin hyödyntämiseksi Ranskan taloudesta, mikä vaikuttaa kielteisesti myös sen kansalaisten elintasoon (sen osoittaa, että BKT asukasta kohti on kasvanut vähemmän kuin koko BKT).
Ranskan tarvitsemat uudistukset
Tämä tuottavuusongelma on ollut yksi Macronin kampanjan eniten mainituista aiheista, ja melkein kaikki hänen talousohjelmansa ehdotukset on suunnattu siihen. Ranskan talouden nykyaikaistamiseksi presidentti aikoo toteuttaa suunnitelman julkisten menojen vähentämiseksi järkeistämällä sosiaalietuuksia, digitalisoimalla hallinto ja erottamalla 120 000 virkamiestä. Lisäksi julkistetaan 50000 miljoonan euron julkinen investointisuunnitelma maatalouden ja energian kaltaisten alojen nykyaikaistamiseksi, samalla kun sosiaaliturvamaksuja vähennetään, kannustimia itsenäisten ammatinharjoittajien palkkaamiseen ja pyritään tekemään työn sääntelystä joustavampaa edistämällä suoria neuvotteluja kunkin työnantajan ja heidän työntekijöidensä välillä.
Ideologioistaan riippumatta käytännössä kaikki ranskalaiset poliittiset johtajat ovat yhtä mieltä: tuotantomalli, joka on hallinnut Ranskan talouselämää vuodesta 1945, on käytetty loppuun.
Suurin osa ehdotetuista uudistuksista on tarkoitettu elvyttää Ranskan taloutta lisäämällä sen kilpailukykyä, mikä merkitsisi vähemmän valtion puuttumista yksityisen aloitteen ja nykyaikaistamisen vahingoksi välttämättömiin prosesseihin, kuten digitalisointiin tai energian siirtymiseen. Tällä tavoin Macron aikoo paitsi elvyttää Ranskan innovaatiopotentiaalia myös nopeuttaa työpaikkojen luomista ja lopettaa kroonisen alijäämän, joka on rasittanut budjettia 40 vuoden ajan.
En Marche! -Ohjelmaan on monia vastalauseita, joista monet ovat jo muotoiltu kansallisrintaman ja useiden sosiaalisten toimijoiden toimesta. Puolestaan presidentin halveksijat ovat ehdottaneet suuria uudistuksia Ranskan taloudelle, vaikkakin eri suuntaan. Tämän perusteella voimme päätellä, että käytännössä kaikki ranskalaiset poliittiset johtajat ovat ideologiasta riippumatta yhtä mieltä: tuotantomalli, joka on hallinnut Ranskan talouselämää vuodesta 1945, on käytetty loppuun. Jos hän pitää lupauksensa, Macron yrittää muuttaa häntä, vaikka hänellä on vaikeuksia a syvästi jakautunut maa ja a EU on kriisissä. Optimismiin on kuitenkin myös syitä: jos jokin luonnehtii Ranskan historiaa, se on sen kyky vastata kohtaamiinsa haasteisiin, keksiä itsensä uudelleen ja johtaa siten suuria muutosprosesseja Euroopassa.
