Alikehittyneisyys on tilanne, johon alue voi joutua, koska siinä on puutteita, jotka liittyvät vaurauteen, kykyihin, mahdollisuuksiin ja palveluihin. Tämä tilanne on lähellä, koska objektiivisen kynnyksen asettamiselle ei ole yhtenäistä kriteeriä.
Alikehittyneisyys on siis tilanne, johon tietty maa voi joutua, kuten monet esimerkit, joita löydämme Afrikan mantereelta. Tämä aiheuttaa tietyistä syistä tilanteen, jossa sillä ei ole väestön keskuudessa mahdollisuuksia, valmiuksia, palveluja tai vaurautta.
Vaikka puhumme puutteesta, meidän on tiedettävä, että tätä puutetta ei ole yleisesti todettu, koska ei ole saavutettu yksimielisyyttä, joka asettaisi objektiivisesti kynnyksen, jonka avulla luokitellaan ja arvioidaan alikehitys.
Meidän on tiedettävä, että alikehittyneisyys on taloustieteilijöiden laajasti käytetty käsite, koska puhumme hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeästä käsitteestä. Tässä mielessä alikehittyminen on yksi talouden suurimmista ongelmista, ja organisaatiot taistelevat sen hävittämiseksi. Alikehittyminen aiheuttaa köyhyyttä, lasten köyhyyttä, taloudellista eriarvoisuutta ja muita seurauksia.
Alikehittyneen maan ominaisuudet
Seuraavaksi katsotaan ne ominaisuudet, jotka alikehittyneellä taloudella yleensä on:
- Suuri köyhyys.
- Aliravitsemus ja lasten aliravitsemus.
- Korkea kuolleisuus ja korkea imeväiskuolleisuus.
- Alikehittyneet taloudet, jotka yleensä perustuvat ensisijaiseen sektoriin.
- Matala tai olematon koulutustaso.
- Huono pääoman jakautuminen, liiallinen eriarvoisuus.
- Epäonnistuneet poliittiset järjestelmät.
- Matala teollistunut, matala teknologinen ja digitalisoitu talous.
Alikehityksen syyt
Katsotaanpa syyt, jotka aiheuttavat maan alikehittyneisyyden, ovat tärkeimmät:
- Korruptio.
- Vapauksien ja demokratian puute.
- Sää.
- Maiden velka.
- Sodat.
Muita alikehitykseen liittyviä syitä ovat olleet:
- Rotu.
- Uskonto.
- Kolonialismi.
- Rikkaiden kansojen suorituskyky.
- Hallitsevuus ulkomaanvelan kautta.
- Raaka-aineiden hallinta.
Kuinka mitata alikehitystä?
Kuten kommentoimme alussa, ei ole yleisesti hyväksyttyä metodologiaa virallisena mittarina tai virallisena kriteerinä alikehityksen arvioimiseksi. Rinnalla on tähän tehtävään omistautuneita oppilaitoksia, jotka laativat indikaattoreita, jotka yrittävät lähentää virallista mittausta tai objektiivisesti pätevää pätevyyttä.
Näistä löytyy Maailmanpankin tekemä mittaus, joka perustuu mittaukseen BKT: hen ja BKT asukasta kohti. Toisaalta YK: n tekemä erottuu, joka tunnetaan nimellä Human Development Index (HDI); jonka mittaamiseen se käyttää bruttokansantuotetta (BKTL).
Toisaalta organisaatiot, kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), ovat kehittäneet kriteerejä, jotka ottavat huomioon elinajanodotteen tai lukutaidon kaltaiset näkökohdat mittauksissaan yrittäen lähentää indikaattoreita laajempaan hyvinvointiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että on olemassa useita indikaattoreita ja organisaatioita, jotka ovat kehittäneet mittauksia, jotka yrittävät arvioida maiden alikehitystä. Taloustieteilijät pyrkivät kuitenkin edelleen kehittämään tätä alikehitystä paremmin, samoin kuin parhaita mekanismeja sen torjumiseksi ja lähitulevaisuudessa sen hävittämiseksi.
Alikehityksen seuraukset
Kuten näimme ominaisuuksista, alikehittyneissä maissa on joukko ominaisuuksia, jotka ovat suoraa seurausta tästä alikehityksestä. Näistä erottuvat seuraavat:
- Korkea kuolleisuus.
- Aliravitsemus.
- Matala elinajanodote.
- Sairaudet ja epidemiat.
- Matala koulutustaso.
- Vapauden ja mahdollisuuksien puute.
Näiden ja kaikkien mainittujen seurausten osalta meidän on jatkettava työtä tämän taakan poistamiseksi.
