Kansainvälinen oikeus - mikä se on, määritelmä ja käsite

Kansainvälinen oikeus on oikeushaara, joka käsittelee valtioiden välisten suhteiden määrittelemistä ja sääntelyä. Siksi se vastaa myös yhteisten hyödykkeiden käytön hallinnasta maailmanlaajuisesti, kuten ympäristö tai kansainväliset vedet.

Kansainvälisen oikeuden päätavoitteena on, että valtioiden väliset suhteet ovat sopusointuisia, rauhanomaisia ​​ja yhteistyöhön perustuvia.

Se koostuu joukosta oikeudellisia normeja, sopimuksia ja sopimuksia. Ne säätelevät tapaa, jolla valtioiden ja muiden kansainvälisten edustajien on käytettävä.

Kansainvälisen oikeuden osatekijät

Tärkeimmät elementit ovat:

• Kansainväliset sopimukset, joko sopimusten, sopimusten, julistusten, muistiinpanojen jne. Muodossa
• Kansainväliset yleissopimukset.
• Kansainvälinen tapa, joka hyväksytään yleiseksi käytännöksi.
• Valtioiden tunnustamat yleiset oikeusperiaatteet.
• Tuomioistuinten päätökset ja opit (jotka auttaisivat määrittämään sääntöjen soveltamista).

Kansainvälisessä oikeudessa käsiteltävät asiat

Aiheista, joita se käsittelee, ovat:

• Ihmisoikeudet.
• Ydinaseriisunta ja muut aseet.
• Kansainvälinen rikollisuus.
• Pakolaiset.
• Siirtymät
• Kansalaisuusongelmat.
• Kohtelen vankeja.
• Voiman käyttö.
• Suorita sodan aikana.
• Kansainvälisten alaryhmien kuten ympäristön, kansainvälisten vesien, ulkoavaruuden, maailman viestinnän ja kansainvälisen kaupan käyttö ja suojaaminen.

Kansainvälisen oikeuden alkuperä ja kehitys

Kansainvälisen oikeuden alkuperä kulkee käsi kädessä valtioiden syntymisen kanssa.

Vanhimmista kansainvälisen oikeuden lähteistä löytyy Mesopotamian ja Umman välinen sopimus noin vuonna 3100 eKr. Tämä sopimus sääti rajoja ja niiden loukkaamattomuutta. Mutta tämä ei ole ainoa esimerkki.

Muinaisina aikoina voimme löytää useita kahden tai useamman valtion välisiä kansainvälisiä sopimuksia, joissa keskityttiin yleensä rajakysymyksiin, rauhansopimuksiin ja ulkomaalaisten kohteluun. Näihin sopimuksiin tai yleissopimuksiin ei kuitenkaan tuolloin ollut olemassa järjestettyä oikeusjärjestelmää.

Nykyaikaisen kansainvälisen oikeusjärjestelmän taustaa

Yksi modernin kansainvälisen oikeusjärjestelmän ennakkotapahtumista oli Westfalenin sopimus vuodelta 1648, jonka suurin osa eurooppalaisista valtioista allekirjoitti 1930-luvun sodassa.

On myös syytä mainita muut asiaankuuluvat sopimukset, kuten merisotaa koskeva Pariisin julistus vuodelta 1853; sodan aikana haavoittuneiden sotilaiden kohtelusta vuonna 1864 tehty Geneven yleissopimus ja vuosien 1899 ja 1907 Haagin julistukset konfliktien ratkaisemiseksi rauhanomaisin keinoin.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota asettivat kauhean tauon kansainvälisen oikeuden kehitykselle. Vuoden 1945 alussa ja sodan päätyttyä valtiot palasivat tehtävään luoda oikeudellinen kehys, joka auttaisi säilyttämään rauhan, turvallisuuden ja edistämään kansainvälistä yhteistyötä.

Yhdistyneet Kansakunnat ryhtyivät kodifioimaan, organisoimaan ja kehittämään järjestelmän, joka pystyy ylläpitämään kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita. Kansainvälisen oikeusjärjestyksen valvomiseksi perustettuja YK: n elimiä ovat Kansainvälinen tuomioistuin, turvallisuusneuvosto ja yleiskokous.

Myös YK: n avustamana on kansainvälisiä tuomioistuimia ja muita tuomioistuimia.