Rooman sopimus on vuonna 1957 allekirjoitettu sopimus, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY), joka koostuu kuudesta maasta: Belgia, Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg ja Alankomaat. Tavoitteena oli edistää kauppaa nopeamman talouskasvun saavuttamiseksi.
Toisin sanoen Rooman sopimus koostui kuuden Euroopan maan välisestä sopimuksesta kaupallisen vaihdon tason lisäämiseksi.
Rooman sopimus johti paitsi allekirjoittajien väliseen vapaaseen tavaroiden ja palvelujen kauppaan myös ihmisten ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen.
Tällä sopimuksella pyrittiin myös ylittämään taloudellinen sopimus, jonka tavoitteena on poliittinen yhdentyminen Euroopassa.
Toisin sanoen tällä sopimuksella luotiin perusta suuremman unionin muodostamiselle vanhan mantereen maiden välillä. Kaikki tämä, jotta voidaan saavuttaa suurempi talouskasvu alueella, mutta vähentää myös eriarvoisuutta.
Rooman sopimuksen instituutiot integroitiin Euroopan unioniin vuonna 1993, jolloin tätä sopimusta kutsutaan nyt sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta.
Toinen tärkeä tosiasia on, että samalla kun allekirjoitettiin Rooman sopimus, allekirjoitettiin myös Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus. Tällä pyrittiin koordinoimaan jäsenmaiden tutkimuksia ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä.
Yhteismarkkinat Rooman sopimuksessa
Rooman sopimuksen myötä osallistuvien maiden välille muodostetaan yhteismarkkinat, jotka kukin sitoutuvat mukauttamaan talouspolitiikkaansa sopimuksen mukaisesti.
Esimerkiksi tuet, jotka voivat vaikuttaa allekirjoittajien väliseen kauppaan, kiellettiin. On muistettava, että tuki on taloudellinen korvaus, jonka henkilö tai ihmisryhmä saa julkiselta elimeltä ja jota ei pidä palauttaa. Sen tavoitteena on auttaa toteuttamaan toimintaa, joka vaatii suuria investointeja tai jota kyseinen henkilö ei pystyisi selviytymään yksin.
Toinen tärkeä toimenpide oli yhteisen tullin käyttöönotto ETY: n ulkopuolelta tulevalle tuonnille. Toisin sanoen tuotteen X tuonnin tariffi esimerkiksi Yhdysvalloista olisi sama kaikissa sopimukseen osallistuvissa maissa.
On myös huomattava, että yhteisen maatalouspolitiikan hanke alkoi tämän sopimuksen puitteissa vuonna 1962. Se sisältää joukon politiikkoja, joita Euroopan unionin jäsenmailla on nykyään maanviljelijöiden ja viljelijöiden suojelemiseksi.