Tulli- ja kauppatariffeja koskeva yleissopimus (GATT) ovat erilaisia neuvotteluja ja sopimuksia, joita maat säännöllisesti toteuttavat tiettyjen tuotteiden tariffien alentamiseksi maailmanlaajuisesti ja kahdenvälisesti.
Tämä nimikkeistö, GATT, viittaa tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimukseen englanninkieliseen nimitykseen, ja se luotiin vuonna 1994 yhtenä kansainvälisten tullien asteittaisen alentamisen muodosta paikassa, jossa kansainvälinen kauppa ja vapauttamiset kukoistivat. Neuvostoliiton blokki ja kehittyvien talouksien kansainvälistyminen
GATTin alkuperä on löydetty toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Yhdysvallat ja 22 muuta maata päättivät tehdä sopimuksia ja määräyksiä tiettyjen perustuotteiden ja elintärkeiden tuotteiden kaupoista kyseisille talouksille. Myöhemmin ja Maailman kauppajärjestön (WTO) suojeluksessa päätettiin avata osallistujamaiden joukko, ja ennen eri järjestöjä vahvistettiin muodollisuus näiden sopimusten perusteella käytävistä neuvotteluista.
Kuinka GATT toimii?
GATTin toimintatapa on kehittynyt viimeisten 20 vuoden aikana, kunnes sopimukset ovat monenvälisiä ja pakollisia.
Vuosittain pidetään kokouksia, joissa jotkut maat esittävät ehdotuksensa tiettyjen tavaroiden tullien poistamisesta, koska ne ovat kiinnostuneimpia siitä, että niiden tuotteita tai tuotteita, joilla on ylijäämää, markkinoidaan muissa maissa ja että niille annetaan riittävä myyntipiste.
Muut maat puolestaan esittävät muita ehdotuksia tuotteista, joista ne ovat kiinnostuneita, ja tämän sekä joidenkin kotimaisten ja kansainvälisten analyysien perusteella päästään sopimukseen tariffityypistä näiden käyttöön ottamiseksi tai niiden puuttumiseksi suoraan.
Luonnollisesti kukin maa pyrkii alentamaan viemiensä tuotteiden tulleja ja pyrkii puolestaan suojelemaan paikallisia tuottajia tuonnilta. Maa voi myös olla kiinnostunut alentamaan tiettyjen tuontitullien saatavuutta huonon laadun vuoksi.
GATT-sopimusten on katsottu alkaneen kansainvälistä vapauttamista 1990-luvulla, ja myös seurauksena muutoksista ja teollisuuden vahingosta lännessä, mikä joidenkin mukaan olisi johtanut keskiluokan asteittaiseen heikkenemiseen ja ostovoima.