Viime tiistaina 23. helmikuuta INEGI ilmoitti, että Meksikon talous kasvoi 2,5% vuonna 2015, mikä on enemmän kuin muissa naapurimaissa, kuten Yhdysvalloissa (2,4%), Brasiliassa (-3%) tai Argentiinassa (0,5%). On kuitenkin kaksi tekijää, jotka voivat kääntää tämän positiivisen kehityksen vuonna 2016: Yhdysvaltain rahapolitiikka ja öljymarkkinat.
On tärkeää aloittaa tämä Meksikon talouden analyysi tiivistämällä makrotaloudellinen kuva: BKT: n mukaan 13. sija maailmassa, Meksikon talous on yksi tärkeimmistä Amerikan mantereista, ja se saa yhä enemmän kansainvälistä merkitystä. IMF: n mukaan Meksiko on vuonna 2017 ensimmäinen espanjankielinen talous maailmassa, joka ylittää Espanjan ensimmäistä kertaa. Sen asema "nousevana" maana tarkoittaa tuottavaa mallia siirtymiseen kehittyneisiin talouksiin ja erottuu esimerkiksi petrokemian, autoteollisuuden, tekstiilien ja matkailun aloilla. Lisäksi viennin (erityisesti Yhdysvaltoihin) osuus on erittäin merkittävä osa BKT: stä (32,7%), varsinkin kun NAFTA allekirjoitettiin 1990-luvulla. Tämä ulkomaisen sektorin kasvava osuus yhdessä viime aikoina käyttöön otettujen vapauttavien uudistusten kanssa vuosikymmenien ajan ne tekevät Meksikosta yhden maanosan vapaimmista talouksista.
Maassa on kuitenkin edelleen joitain taloudellisen jälkeenjääneisyyden indikaattoreita, kuten infrastruktuurin puute (se on 102 infrastruktuurin kehitysindeksissä) tai vahva riippuvuus ulkomaisesta pääomasta (huolimatta siitä, että rahoitusjärjestelmällä on vakaa) tarvittavan tason ylläpitämiseksi. sijoitus. Toinen kielteinen tosiasia on sosiaalinen eriarvoisuus, joka on edelleen hyvin kaukana kehittyneen talouden tasosta ja joka puolestaan edustaa merkittävää kasvun jarrua. Joka tapauksessa, maailmantalouden panoraaman muutos viime vuosina pakottaa Meksikon viranomaiset tekemään päätöksen tulevien uudistusten suunnasta ja laajuudesta, sekä tarkistaa olemassa olevat. Toisin sanoen on kysymys siitä, missä määrin Meksiko tarvitsee rakennemuutoksia pitkän aikavälin kasvunsa ylläpitämiseksi.
Ensimmäinen asia, joka on otettava huomioon Meksikon talouden tilannetta analysoitaessa, on riippuvuus viennistä kasvun moottorina. Vaikka tämä tosiasia ei ole sinänsä negatiivinen (monet taloudet, joilla on selkeä vienti, kuten Saksa tai Alankomaat, ovat maailman vauraimpia), ulkomaisen myynnin keskittäminen muutamaan maahan ja toimialalle voi tarkoittaa epävakautta tekijä. Meksikon tapaus, jossa 88,3% viennistä menee Yhdysvaltoihin, voi olla vahvistus tästä riskistä.
Toisaalta Pohjois-Amerikan talouden kehitys vuonna 2015 on hyvin monimutkaista, joten sen vaikutusta Meksikon vientiin on vaikea ennustaa: vaikka Yhdysvaltain keskuspankin aloittaman korkotason nousun pitäisi hillitä kotimaista kasvua ja siksi meksikolaisten tuotteiden kysyntä voi myös johtaa dollarin vahvistumiseen, mikä tekee siitä kalliimmaksi pesoon nähden ja kannustaa tuontia Meksikosta.
Samoin koronkorotusten yleensä vaikutusta pääomamarkkinoihin ei voida sivuuttaa, sillä se on kansainvälisten sijoittajien vetovoiman painopiste. Tässä mielessä keskuspankin politiikka lisäisi sijoitusten tuottoa Yhdysvalloissa ja voisi aiheuttaa pääoman liikkumista Yhdysvaltoihin, ellei Meksikon keskuspankki korota myös viitekorojaan (mitä ei ole toistaiseksi ollut on heittänyt pois).
Toinen epävarmuustekijä on öljy. Alalla, jonka osuus vuonna 2011 oli 16,15% Meksikon viennistä, tapahtui vakavia muutoksia koko vuoden 2015 ajan. Tuotannon kasvu ja pysähtynyt maailmanlaajuinen kysyntä aiheuttivat jyrkkiä hintojen laskuja. Meksikon kannalta tilanne on vieläkin vakavampi, koska sen pääostaja (Yhdysvallat) on yhä lähempänä energiaomavaraisuutta ja vuodesta 2013 lähtien siitä on tullut öljyn nettoviejä, mitä ei ole tapahtunut vuodesta 1995 lähtien. Tämä tarkoittaa, että polttoaineen tuonti on vähentynyt viime vuosina, eikä myöskään ennusteet ole optimistisia.
Tämä energian hintojen lasku on vähentänyt Meksikon öljysektorin tuloja, joihin valtio on puuttunut voimakkaasti julkisen yrityksen Pemexin kautta, samalla kun se estää potentiaalisen uusiutuviin energialähteisiin tähtäävän energiauudistuksen. Kuitenkin, Meksikon viennin trendit viime vuosikymmenellä osoittavat öljyriippuvuuden merkittävää vähenemistä (sekä absoluuttista että suhteellista), muiden alojen, kuten autojen, vahingoksi. Tämä suuntaus monipuolistumiseen voi olla tärkeä pitkällä aikavälillä, varsinkin jos raakaöljyn hinta ei vielä parane.
Viimeisenä, julkisesta taloudesta voi tulla toinen epävakauden tekijä. Viime vuosina öljyn hintojen romahdus on johtanut valtion tulojen merkittävään laskuun, koska Pemexin osuus on noin kolmannes näistä. Näiden rajoitusten seurauksena hallitus leikkasi julkisia menoja (0,7% suhteessa BKT: hen vuonna 2015) ja on ilmoittanut tälle vuodelle lisäoikaisuiksi 0,8% suhteessa BKT: hen yrittäen mukauttaa julkisen sektorin rakennetta uuteen makrotaloudellinen tilanne. Vielä ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että näillä leikkauksilla on kielteinen vaikutus kasvuun ja pahentavat edelleen ongelmia, kuten sosiaalinen eriarvoisuus tai infrastruktuurin puute. Toisaalta julkisen talouden alijäämän vähentäminen helpottaisi julkisen velan taakkaa ja helpottaisi yksityisen sektorin rahoitusta, mikä on usein välttämätöntä kasvun vauhdittamiseksi rajoittavan finanssipolitiikan aikana.
Lopuksi voimme sanoa, että Meksikon talous, joka on yksi riippuvaisimmista ulkomaisesta sektorista, siihen vaikuttavat vakavasti kaksi ulkoista tekijää: öljymarkkinat ja Yhdysvaltain rahapolitiikka. Tiedot osoittavat, että energiauudistuksen mahdollisen lykkäämisen ja Pemexin tilanteen heikkenemisen (ja siitä johtuvien verotulojen vähenemisen) lisäksi Meksikon yksityissektori näyttää olevan riittävän joustava sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja tasoittamaan öljy kasvaa muilla aloilla, kuten autoteollisuudessa. Valitettavasti samaa ei voida sanoa julkisesta sektorista, joka kärsii edelleen Pemexin kirjanpidon heikkenemisestä ja jonka uudistaminen on edelleen keskeneräinen tehtävä.
Fed-politiikan osalta Banco de Méxicolla on kaksi polkua: nostaa korkoja koordinoidusti Yhdysvaltojen kanssa varmistamalla investointitaso maassa, mutta samalla hidastamalla talouden kasvua tai pitämällä korot alhaisina, jotta dollarin hinta voisi nousta, mikä kannustaa Meksikon vientiä ja vähentää kaupan alijäämää (huolimatta siitä, että se pahentaisi ulkoista velkataakkaa ja johtaisi inflaatiojännitteisiin ja jopa pääoman pakenemiseen).
Viime kädessä on kyse päätöksestä vahvistaa vientisektoria vai taata rahan vakaus, vähentää kaupan alijäämä tai pääoma. Kaikki tämä säilyttäen viime vuosien suuntaus monipuolistumiseen ja pyrittäessä estämään julkisten menojen leikkaukset vaikuttamasta negatiivisesti talouden kasvuun. Niiden ei tarvitse olla syvällisiä rakenneuudistuksia, mutta ne ovat riittävän vakavia, jotta Meksiko sopeutuu uuteen maailmantalouden tilanteeseen.
