Ei ole muutama analyytikko, jotka vahvistavat, että "aasialaisen jättiläisen", jonka talous muutama kuukausi sitten tuntui immuunilta kriiseille, hidastuminen on nyt todellisuutta. Toiset puolestaan ihmettelevät, Mitä Kiinassa tapahtuu?
Aasian kehityspankin (ADB) mukaan BKT Kiinan osuus kasvaa tänä vuonna 6,8%, selvästi alle maaliskuussa arvioidun 7,2%. Tämä uutinen tulee seurauksena Shanghain pörssi kaatuu ja teollisuustuotannon hidastuminen viime kuukausina.
Tämän vuosisadan alusta lähtien Kiina on ylivoimaisesti ollut talous, joka on kasvanut maailmanlaajuisesti eniten, nimellisestä BKT: stä 1,198 biljoonaa dollaria vuonna 2000 9,24 biljoonaan vuonna 2013. Sen tuotantomalli perustui kukoistavaan teollisuuteen ja suuntautui kohti vienti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, jossa kasvava työvoima on yksi ulkomaisten investointien suosituimmista kohteista.
Useat tekijät suosivat tätä strategiaa: sen työvoimakustannukset olivat alhaiset, maassa oli runsaasti luonnonvaroja ja sen valuutta, juan, oli hyvin heikko dollariin nähden. Kaikkien näiden etujen yhteisvaikutus teki kiinalaisista tuotteista erittäin halpoja verrattuna kilpailijoihin kansainvälisillä markkinoilla, koska niiden valmistuskustannukset Kiinassa olivat huomattavasti alhaisemmat. Tämä puolestaan suosi tehtaiden siirtämistä Euroopasta ja Yhdysvalloista Aasian maahan, mikä mahdollisti länsimaisen tekniikan tuonnin ilman kustannuksia (työpaikkojen luomisen ja ulkomaisen valuutan tuomisen lisäksi). Mallilla oli kyllä vika: viennin edut kasvoivat niin paljon, että niitä oli vaikea sijoittaa uudelleen maahan ilman inflaatiota. Toisin sanoen, oli olemassa todellinen riski "kuolemaan menestykseen". Siksi Kiinan viranomaiset käyttivät hyväkseen Euroopan unionin ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen taloudellisia ongelmia sijoittamalla osan voitoistaan joukkovelkakirjat ulkomaiset julkiset ja yksityiset yritykset, jotka tuottivat korkeita tuottoja. Toinen osa näistä eduista investoitiin maan kehittämishankkeisiin, ja vaikka monet eivät tuottaneet odotettuja tuloksia, niiden epätasainen suorituskyky ei ollut este taloudelle.
Muutokset, jotka maailmantalous on kokenut viime vuosina, ovat kuitenkin alkaneet aiheuttaa ongelmia Kiinan taloudelle, jonka teollisen viejän malli (jota monet pitivät "taloudellisena ihmelääkkeenä") osoittaa ensimmäisiä merkkejä heikkoudesta. Ensimmäinen, maan inflaatio (mikä on pakottanut palkkoja tarkistamaan ylöspäin), luonnonvarojen ehtyminen (mikä vaatii nyt välttämättömien tuotteiden maahantuontia korkeampaan hintaan) dollarin ja euron devalvaatio yuania vastaan tekevät Kiinan viennistä kalliimpaa ja vähemmän kilpailukykyistä globaaleilla markkinoilla. Tähän on puolestaan lisättävä Euroopan ja Yhdysvaltojen hidas elpyminen, joiden markkinat kasvavat paljon vähemmän kuin Kiinan tuotanto, mikä lisää tarjontaa yli todellisen kysynnän eli Kiina tuottaa tällä hetkellä paljon enemmän mitä voit myydä.
Nämä ongelmat synnyttävät myös muita. Kiinan talouden suhteellinen kilpailukyvyn menetys se vähensi tehtaiden siirtämistä ja ohjasi Euroopan ja Pohjois-Amerikan investointeja muihin kehitysmaihin, kuten Intiaan. Teknologian maahantuonnista (ainakin edellisellä vauhdilla) kiinalaisten yritysten on nyt tehtävä itsenäisiä innovaatioita, jotta niiden tuotteet eivät vanhene kovassa kilpailussa globaalissa ympäristössä. Ja sen vientituloja, joita aiemmin käytettiin korkotuottoisten joukkovelkakirjojen ostamiseen EU: ssa ja Yhdysvalloissa, ei ole enää helppo sijoittaa uudelleen, koska näiden valtioiden rahoitus on nyt paljon halvempaa. Jo jonkin aikaa Kiinan viranomaiset näyttävät yrittäneen etsiä vaihtoehtoja lisäämällä investointejaan vähemmän kehittyneille markkinoille, kuten Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan, mutta näiden hankkeiden kyky tuottaa todellisia pitkän aikavälin hyötyjä on edelleen epäilystäkään.
Nykyisessä kaltaisessa yhteydessä Sisäinen sijoitus näyttää olevan ainoa tie Vaikka rahoitusmarkkinoiden vahva sääntely tarkoittaa usein, että investoinnit päätetään poliittisten tai sosiaalisten kriteerien perusteella eikä niiden tuottamien hyötyjen perusteella. Joka tapauksessa aasialaisen jättiläisen hidastuminen ei näytä olevan väliaikainen ongelma vaan pikemminkin rakenteellinen ongelma, oma tuotantomalli, joka näyttää loppuvan. Toisin sanoen talouden vahvuutta mitataan muun muassa sen kyvyllä sopeutua uusiin haasteisiin, joita syntyy yhä globalisoituvassa ja kilpailukykyisemmässä ympäristössä. Viime vuosina maailmantalous on muuttunut. Kiinan on myös tehtävä, ellei se halua jäädä jälkeen.
