Saksan markka oli Saksan liittotasavallan virallinen valuutta vuodesta 1948 Saksan jälleenyhdistymiseen vuonna 1990, jolloin se tunnustettiin koko maan valuutaksi. Se pysyi liikkeessä vuoteen 2002 asti.
Saksan markka oli valuutta, jota Länsi-Saksa käytti toisen maailmansodan jälkeen, ja se oli voimassa siihen asti, kunnes saksalaisesta maasta tuli osa euroaluetta 1900-luvun lopulla.
Euroopan keskuspankki (EKP) vahvisti 31. joulukuuta 1998 valuuttakurssiksi 1,95 583 Saksan markkaa / euro. 1. tammikuuta 1999 lähtien Saksan keskuspankki (Bundesbank) takaa, että se voi vaihtaa rahaa loputtomiin niille, joilla on vanha liikkuva raha.
Deutsche Mark -merkin symboli on DM alkuperäisestä nimestään 'Deutsche Mark'.
Saksan markka lakkasi olemasta virallinen Saksan valuutta vuonna 1999, mutta sen kolikoita ja seteleitä käytettiin edelleen liiketoimiin niiden euromääräisen arvon perusteella. Sitten tammikuussa 2002 ensimmäiset europaperit ja metallit alkoivat liikkua. Näin ollen saksalaisen tavaramerkin kopiot hyväksyttiin maksuvälineeksi 28. helmikuuta 2002 asti.
Deutsche Markin historia
Toisessa maailmansodassa voittaneet liittoutuneiden joukot ottivat Saksan markan käyttöön 21. kesäkuuta 1948. Vanhat kolikot, Rentenmark tai RM (valuutta, joka laskettiin liikkeelle vuosien 1922 ja 1923 hyperinflaation vuoksi) ja Reichsmark (Saksan virallinen valuutta vuodesta 1924) alkoivat. korvataan.
Valuuttakurssi vahvistettiin kurssilla 1 RM / 1 DM. Tämä on välttämättömiä liiketoimia, kuten palkkojen, vuokrien ja muiden maksamista varten.
Samoin oli olemassa toinen valuuttakurssi, 1 Saksan markkaa 10 RM: lle lopuille luotoille, joita ei talletettu julkisiin pankkeihin. Lisäksi suuria määriä RM 10 vaihdettiin 65 Pfennigiin (mikä vastasi 1/100 Saksan markkaa).
Toinen toteutettu toimenpide oli 60 Saksan markan korvauksen myöntäminen henkilöä kohti.
Saksan markan käyttöönoton tavoitteena oli antaa maalle suurempi rahapoliittinen vakaus ja välttää hyperinflaatio. Lähetys alkoi siten vuonna 1948 liittolaisten miehittämillä alueilla Berliinin ulkopuolella.
Neuvostoliiton joukot pitivät tätä uhkana ja alkoivat kesäkuussa 1948 Saksan pääkaupungin vuoden kestäneen saarron, joka sai aikaan Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian vastauksen. Mikään ei estänyt uutta valuuttaa alkamasta liikkua Länsi-Berliinissä.
Tunnustaminen ja yhdistäminen
Saksan markka sai tunnustusta etenkin 1950-luvulla, ja sitä pidettiin turvapaikan voimana inflaation aikana. Tämä sen vakauden vuoksi.
Saksan jälleenyhdistymisen myötä Saksan markasta tuli vuodesta 1990 lähtien myös Itä-Saksan (Saksan demokraattinen tasavalta tai DDR) virallinen valuutta, jolla oli omat merkkinsä symbolilla M. ensin 4000 M. Samaan aikaan suurempien määrien vaihtokurssi oli 1 DM 2 M: lle.
On huomattava, että vuoden 1948 lopulla Saksan valtioiden keskuspankki otti vastuun saksalaisten markkien liikkeeseenlaskusta. Myöhemmin vuodesta 1957 johtajana toimi Deutsche Bundesbank. Tämä yksikkö on erottautunut ei kovin joustavasta politiikasta, jolla on pyritty pitämään valuutta vakaana.
