Irakin sota (2003) oli sotamainen konflikti Yhdysvaltojen välillä, joka kansainvälisen koalition tukemana joutui kohtaamaan Saddam Husseinin johtaman Irakin hallituksen. Konflikti johti Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaatumiseen, mutta sodan jälkeen Irakista tuli kapinallisten, terrorismin ja kurjuuden tuhoama maa.
Syyt, jotka motivoivat Irakin hyökkäystä, ovat olleet suurten kiistojen kohteena. Niinpä Yhdysvallat väitti, että Irakilla oli joukkotuhoaseita, vahvistaen samalla, että Saddam Husseinin hallinnon ja Al Qaidan terroristiryhmän välillä oli yhteyksiä. Joukkotuhoaseiden olemassaoloa ja Saddam Husseinin ja Al Qaidan suhdetta ei kuitenkaan pystytty todistamaan.
Joukkotuhoaseiden lisäksi on niitä, jotka huomauttavat, että konflikti johtui taloudellisista syistä, väittäen, että Yhdysvallat pyrki pääsemään Irakin suuriin öljyvaroihin.
Toisaalta kansainvälisellä tasolla Irakin sota aiheutti suurta kuilua suurten maailmanvaltojen välillä. Niinpä Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Espanja johtivat Irakin sotaa, kun taas Ranska, Venäjä, Saksa ja Kiina vastustivat voimakkaasti konfliktia.
Konfliktin taustaa
Persianlahden sodan (1991) päättyessä Irak joutui purkamaan joukkotuhoaseiden armeijansa ja alistumaan YK: n tarkastajien valvonnassa, kun taas lentokieltoalue määritettiin.
Toisaalta asetettiin tiukka taloudellinen saarto, jolla Irakin öljyn vienti kiellettiin. Tämä saarto kuitenkin lievennettiin, mikä antoi öljyn myynnille mahdollisuuden ostaa ruokaa ja lääkkeitä. YK: n suojeluksessa tämä ohjelma kutsuttiin nimellä "öljy ruokaa varten".
Kaikesta huolimatta Yhdysvaltain hallitus jatkoi kauppasaartoaan Irakiin, ja vuonna 1998 Iso-Britannia ja Yhdysvallat pommittivat maata Saddam Husseinin vastustuksen vuoksi armeijansa purkamisessa.
Tie Irakin sotaan
George W. Bushin saapuminen Valkoiseen taloon asettaisi Irakin entistä enemmän valokeilaan. Niinpä Irakin hallinto sisällytettiin ns. "Pahan akseliin", kun taas presidentti Bush vaati Irakin ja terroristijärjestön Al Qaidan välisiä yhteyksiä.
YK: n jännitteen kasvaessa Irakiin kohdistettiin aseentarkastuksia. Marraskuun 2002 ja maaliskuun 2003 välillä tarkastajat eivät löytäneet todisteita siitä, että Irakilla olisi joukkotuhoaseita.
Samaan aikaan Yhdysvallat yritti laillistaa sotaa ja esitti YK: lle useita todisteita, jotka yrittivät osoittaa, että Irakilla oli joukkotuhoaseita. Nämä testit osoittautuivat kuitenkin vääriksi, koska Irakin hyökkäyksen jälkeen vuonna 2003 ei löytynyt kemiallisia, biologisia tai ydinaseita.
Huolimatta Venäjän, Ranskan, Saksan ja Kiinan vastaisten maiden sodasta, Yhdysvallat alkoi perustaa kansainvälisen koalition Saddam Husseinin hallinnon lopettamiseksi. Tätä koalitiota johtaneiden maiden joukossa olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Espanja, jotka Azoreiden huippukokouksessa sopivat Irakin ultimaatiosta. Ultimaatissa vaadittiin Irakin aseriisuntaa sodan välttämiseksi.
Siitä, onko puuttuminen ollut kansainvälisen oikeuden mukaista, on myös suuri kiista. Siksi on monia, jotka vahvistavat, että Irakin sota rikkoi räikeästi kansainvälistä laillisuutta, koska YK: lla ei ollut nimenomaista toimeksiantoa. Sodan kannattajat sitä vastoin väittivät, että päätöslauselma 1441 ja ilmaus "vakavat seuraukset" riittävät perustelemaan sodan, minkä lisäksi he lisäsivät, että muita konflikteja käytiin ilman YK: n mandaattia.
Irakin hyökkäys
Irakin sota puhkesi 20. maaliskuuta 2003. Kokoomuskoneet ja sotalaivat aloittivat pommitukset. Myöhemmin koalition joukot etenivät kentällä, kukistamalla nopeasti Irakin joukot.
Huhtikuuhun 2003 mennessä Irakin vastarinta hajosi ja koalitiojoukot tarttuivat Bagdadin hallintaan. Viimeinkin 1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmoitti Irakin taistelun lopettamisesta.
Mutta hyökkäys ei ollut ollut Irakin sodan loppu. Kun maa oli kaaoksessa, Irakin miehitys oli kauhistuttavaa. Samaan aikaan Yhdysvallat ja Iso-Britannia perustivat maahan väliaikaisen hallituksen.
Kaoottinen ammatti
Maan hallinnon otti Irakin humanitaarisen avun ja jälleenrakennuksen järjestö, jota alun perin johti entinen armeija Jay Garner, jonka tilalle myöhemmin tuli Irakin siviilihallintona toiminut Paul Bremer. Jo vuonna 2004 miehitysviranomaiset siirtivät vallan Irakiin.
Omalta puolestaan koalitiojoukot jatkoivat Saddam Husseinin etsimistä, kun taas joukkotuhoaseet jatkoivat kaipaamista. Lopuksi Saddam vangittiin 13. joulukuuta 2003, hänet syytettiin, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin vuoden 2006 lopussa.
Saddam Husseinin hallinnon kaatuminen ei kuitenkaan tarkoittanut Irakissa tapahtuneen väkivallan loppumista. Kapinalliset ryhtyivät taisteluun koalitiojoukkojen kanssa, eri etnisten ryhmien (shiittien ja sunnitien) välillä puhkesi yhteenottoja ja maa joutui Al-Qaidan terrorismin uhriksi.
Yhdysvaltain armeijan läsnäolo maassa jatkui vuoteen 2010, jolloin sen joukot vetäytyivät. Vain pienempi joukko jäi vastaamaan Irakin armeijan koulutuksesta ja neuvonnasta.
Irakin sota taloudellisella tasolla
Kauhean inhimillisen draaman lisäksi, jossa satoja tuhansia kuolleita ja siirtymään joutuneita pakolaisia, Irakin sota maksoi Yhdysvalloille suuret taloudelliset kustannukset. Tässä mielessä taloustieteilijä Joseph Stiglitz vahvisti, että se oli kaikkein raskain sota, jonka Yhdysvallat on käynyt toisen maailmansodan jälkeen.
Stiglitz toimittaa Irakin sodan aiheuttamat suuret kulut Yhdysvalloissa seuraavat tiedot: jos toisen maailmansodan hallitus joutui ottamaan 100 000 dollaria kustakin sotilasta, tämä luku kerrottiin neljällä sodassa Irak. Ja tosiasia on, että amerikkalaiset leirit olivat aitoja kaupunkeja, joilla oli kaikenlaisia tele- ja urheilutiloja unohtamatta haavoittuneen sotilaan tarvitseman lääketieteellisen hoidon taloudellisia kustannuksia.
Toinen silmiinpistävä näkökohta Irakin sodassa oli laaja palkkasotureiden läsnäolo, joita kutsutaan myös urakoitsijoiksi. Nämä ovat yksityisiä armeijoita, jotka suorittavat taisteluoperaatioita ja valvontatehtäviä tukikohdissa. Sodan yksityistäminen ei ole aivan halpaa johtuen palkkasoturien palkoista, jotka ovat paljon korkeammat kuin ammattisotilaan palkat. On syytä huomata sotilasyrityksen Blackwater rooli, jonka sopimusten arvo kasvoi Irakin miehityksen edetessä.
Irakille sota oli sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen katastrofi. Sähköinfrastruktuureille aiheutuneet vahingot pienensivät merkittävästi keskimääräistä sähkön toimitusaikaa. Lisäksi öljyn runsas määrä, joka painaa voimakkaasti Irakin BKT: tä, ei riittänyt takaamaan sähkön toimitusta. Tämä johtuu siitä, että Irakilla ei ole valmiuksia jalostaa öljyä.
On utelias, että vaikka Irak on öljypitoinen maa, hyökkäyksen jälkeen auton omistus laski, päinvastoin lisäämällä moottoripyörien ja polkupyörien käyttöä.
Pitkät siviilitaidot, sota ja terrorismi toivat irakilaisille köyhyyttä. Tuho, korruptio ja epävarmuus johti maan erittäin korkeaan työttömyysasteeseen.
Toinen indikaattori maan kohtaamasta köyhyydestä on ruoan saatavuus. 1990-luvulta lähtien tärkeimmät elintarvikkeet on jaettu väestölle. Mutta sodan jälkeen, vuonna 2011, Irakissa aliravittujen osuus oli 5,7 prosenttia, mikä edustaa noin 1,9 miljoonaa asukasta.
Yksi korruptioista on ollut Irakin suuria endeemisiä pahoja. Monet irakilaiset maksoivat lahjuksia, mikä on valitettavasti yleinen käytäntö, kun taas heidän mielestään hallituksen toimet korruption torjumiseksi olivat riittämättömät.
Erittäin paljastava tosiasia korruptiosta on peräisin kesästä 2003. Tuolloin 18,4 miljardia dollaria osoitettiin perusinfrastruktuurin, terveydenhuollon ja koulujen jälleenrakentamiseen. No, tästä kokonaisuudesta vain 1000 miljoonaa käytettiin jälleenrakentamiseen, loput käytettiin sotatoimiin tai menetettiin korruption seurauksena.