Virallinen suojakotelo (VPO)

Sisällysluettelo:

Virallinen suojakotelo (VPO)
Virallinen suojakotelo (VPO)
Anonim

Virallisesti suojattu asunto on eräänlainen kiinteistö Espanjassa, jota edistetään vastaavan autonomisen yhteisön taloudellisella tuella. Tämän tuen ansiosta asunto voidaan myydä tai vuokrata halvemmalla kuin tukimarkkinoilla.

Virallisesti suojatut asunnot (tunnetaan lyhenteellä VPO) ovat eräänlaisia ​​asuntoja Espanjan alueella. Espanjan hallitus edistää näiden talojen rakentamista valtion asuntosuunnitelmien avulla. Tästä syystä virallisesti suojatut kodit ovat koteja, joiden hinta on alle markkina-arvon.

Tämä arvon devalvaatio syntyy tuesta, jonka valtio osallistuu asuntojen hankintaan. Tällä tavoin perheet, joilla on pienemmät tulot ja vähemmän resursseja, voivat valita kunnollisen kodin tarvitsematta vaarantaa nykyisiä kulujaan.

Tämän tyyppistä aloitetta ei ole kehitetty vain Espanjassa, mutta myös muissa maissa. Tämä helpottaa asuntojen saatavuutta vähemmän resursseja omaavien ihmisten keskuudessa.

Virallisesti suojatulle asumiselle vahvistetut ehdot

Kansalaisen, joka haluaa päästä tämän tyyppiseen asuntoon, on täytettävä seuraavat ehdot:

  • Käytä kiinteistöä pääkotiisi: Et voi vuokrata taloa kolmannelle osapuolelle tai käyttää sitä esimerkiksi toimistona.
  • Älä ylitä tulorajaa: Tuen tavoitteena on antaa asumismahdollisuudet kaikkein heikoimmassa asemassa oleville aloille. Tästä syystä niiden, jotka ostavat nämä suojatut kiinteistöt, ei tulisi ylittää tiettyä palkkatasoa. Hallitus vahvistaa tämän rajan ja mukauttaa sitä säännöllisin väliajoin.

On huomattava, että kodin myynti- tai vuokrahinnan määrittämisessä otetaan huomioon muun muassa asunnon ominaisuudet, sijainti.

Lisäksi meidän on otettava huomioon kaksi muuta ehtoa:

  • Ostajan puolella: Hän saa kodin, jonka arvo on alle markkinahinnan. Hänen on kuitenkin osoitettava koti kodin henkilökohtaiseen käyttöön sekä myytävä se erityisjärjestelmässä, jos hän haluaa myydä sen. Erityinen järjestelmä, joka antaa valtiolle etusijan ostajalle, tai jos se myydään yksityishenkilölle, arvo asetetaan hallinnon kautta, myös erikoishintaan.
  • Rakentajan puolella: Tämä ei voi myydä taloja yli valtion asettaman enimmäishinnan. Tämä saa työn rahoituksen sekä erityisen - yleensä matalan - korkotason, jolla se sitoutuu siihen, että näihin koteihin sovelletaan valtion asuntosuunnitelmien ehtoja.

Vaatimukset VPO: n hankkimiseksi

Vaatimukset VPO: n saamiseksi riippuvat valtion asuntosuunnitelmissa vahvistetusta laista. Ne vaihtelevat kampanjoiden ja suunnitelmien mukaan, jotka allekirjoitetaan jokaisen pidetyn virallisen suojelupalveluprojektin toteutuksessa.

Tästä syystä nyt mainitsemiemme vaatimusten määrät ja määrät vaihtelevat suunnitelmasta toiseen. Nämä määrät, kiinteät, löytyvät valtion julkaisemista asuntosuunnitelmista Virallisessa valtion virallisessa lehdessä.

Niistä vaatimuksista, jotka VPO-hakijan on täytettävä:

  • Ei saa valtiontukea asumiselle.
  • Ei omistamaasi kotia.
  • On vähimmäistulot.
  • On pienet tulot.
  • Rekisteröidy VPO-hakijarekisteriin.
  • Hallinnon eikä markkinoiden asettama enimmäishinta.
  • Että VPO: ta ei ole koskaan aiemmin myönnetty.

Kuten sanoimme, kaikki nämä vaatimukset vaihtelevat julkaistujen suunnitelmien mukaan. Siksi näitä päivitetään jatkuvasti, jolloin kaikki muutokset ovat julkisia hallintoportaaleissa.

Kuka vastaa VPO: n rakentamisesta?

Asuntosuunnitelmasta riippuen VPO: ta voivat rakentaa eri yksiköt.

Näiden entiteettien joukosta löytyy:

  • Itsemainonta: Hakijat itse ovat vastuussa kodin mainostamisesta. Toisin sanoen osuuskuntien kautta asuntohakijat vastaavat niiden rakentamisesta ja sen myöhemmästä hankinnasta.
  • Yksityisyritys: Yksityinen yritys vastaa asuntokehityksen rakentamisesta. Tämä yritys puolestaan ​​vastaa sen markkinoinnista tarjoamalla sitä niille, jotka täyttävät asumistyypin mukaan asetetut vaatimukset.
  • Julkinen mainonta: Valtio myöntää ylennyksen julkisella tarjouskilpailulla yksityiselle yritykselle. Tällä tavoin yritykset esittävät ehdotuksensa ja valtio valitsee pätevimmän.

Artikkelin ovat laatineet Francisco Coll Morales ja Guillermo Westreicher