Kun tulot asukasta kohden ovat yli vuoden 2007 tason, Euroopan taloudet nopeuttavat kasvua ja valmistautuvat edistämään muita tavoitteita, kuten sosiaalipolitiikkaa. On kuitenkin myös syytä odottaa lopullista lakmuskoetta EU: lle, ennen kuin kriisi otetaan huomioon.
Kymmenen vuotta suuren taantuman alkamisen jälkeen Euroopan talous on jo virallisesti elpynyt, tai ainakin niin pidetään Euroopan komission 9. elokuuta julkaisemassa lehdistötiedotteessa. Brysselin viranomaisten julkaisemassa tekstissä todetaan, että yhteisön politiikat ovat vastuussa viime vuosikymmenellä saavutetusta edistyksestä, joista 5 vuotta keskeytyksettä kasvanut BKT, työttömyysaste jo vuoden 2008 tasolla, enemmän pankkeja erottuu. investoinnit ja terveempi julkinen tili. Lisäksi lausunnossa todetaan, että saavutukset ovat myös loistava tilaisuus edistää EU: n sosiaalista asialistaa ja vauhdittaa talousunionia.
Valitettavasti kaikki taloustieteilijät eivät jaa Brysselin optimismia. Tämä tarkoittaa, että vaikka joidenkin makrotaloudellisten muuttujien positiivinen merkki on kiistaton, on myös muita, jotka huolestuttavat analyytikkoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme Euroopan talouksien kehitystä koko suuren taantuman aikana analysoimalla sekä saavutuksia että mahdollisia riskejä tulevaisuudessa.
Hyvät kasvutiedot, mutta eteenpäin on vielä pitkä matka
Totuus on, että tarkkailemalla yllä olevan kaavion todisteita voimme helposti tarkistaa komission lausunnon oikeellisuuden. Kriisin puhkeamisen jälkeisellä vuosikymmenellä Euroopan tulot asukasta kohti ovat kehittyneet kolmessa vaiheessa: taantuma (2008-2009), pysähtyneisyys (2010-2013) ja elpyminen (2014 lähtien). Tuloksena on, että kymmenen vuotta myöhemmin BKT asukasta kohden on jo ollut ylittää selvästi kriisiä edeltäneen tason, ja kaikki ennusteet viittaavat kasvun edelleen kiihtyvyyteen.
Euroopan elpymisen syyt ovat moninaiset ja monimutkaiset, mutta etenkin julkisen talouden säästötoimet yhdessä pelastusmekanismien kanssa (mikä on mahdollistanut rahoitusjärjestelmän ja euron vakauden takaamisen) ja rahapolitiikan laajentumispolitiikka EKP. Näihin kahteen tekijään voitaisiin lisätä muita erittäin merkityksellisiä asioita, kuten öljyn hinnan lasku ja joidenkin talouksien (Saksa, Alankomaat jne.) Kyky vähentää riippuvuuttaan kotimaisesta kulutuksesta ja suunnata kasvumallinsa uudelleen ulkomaiselle sektorille. uudistusten avulla, jotka ovat auttaneet parantamaan tuottavuutta.
Asukaskohtaisten tulojen positiivisella kehityksellä on kuitenkin tärkeä seuraus, joka mainitaan talousasioista vastaavan komission jäsenen Pierre Moscovicin lausunnossa: toipuminen on ollut voimakkaampaa joissakin maissa, kun taas toiset ovat edelleen pysähtyneet. Kuten olemme kommentoineet aiemmissa artikkeleissa, kriisi on pysäyttänyt EU: n talouksien lähentymisen ja syventänyt niiden eroja sen lisäksi, että BKT: n dynaamisuus on siirretty eteläisestä Itä-Eurooppaan. Asukaskohtaiset tulot ovat selkeä esimerkki tilanteesta: Vaikka Italian, Espanjan ja Kreikan kaltaiset maat eivät ole vielä saavuttaneet kriisiä edeltävää tasoaan, Saksa, Iso-Britannia ja Puola ovat jo ylittäneet ne huomattavasti.
Toiseksi on olemassa myös muita makrotaloudellisia muuttujia, jotka on välttämätöntä analysoida, jotta voidaan ymmärtää Euroopan talouden kehitys viime vuosikymmenellä. Kuten kaaviosta voidaan nähdä, vuoden 2007 kriisillä on ollut vahva vaikutus kasvuun, huolimatta viime kuukausien tietojen parantumisesta. On kuitenkin myös tärkeää ottaa huomioon, että osa BKT: n kasvusta vuonna 2007 voi silti johtua ei-toivotuista ilmiöistä, kuten kuplista tietyillä aloilla, mikä tarkoittaisi, että vaikutus todelliseen kasvuun olisi paljon pienempi kuin ilmeinen ja että Euroopan unioni Taloutta voisi nykyään ohjata terveempi ja maltillisempi dynaamisuus.
Toisaalta työttömyyden osalta voimme havaita suotuisaa kehitystä tietyissä maissa (kuten Saksassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa), mutta taas maiden välillä. Tässä mielessä Espanjassa ja Kreikassa muodostuneiden kuplien puhkeaminen paljastaa edelleen miljoonien työttömien perinnön, jotka eivät aina löydä työpaikkojen sopeuttamismahdollisuuksia talouksissa, jotka ovat joutuneet vaihtamaan tuotantomallejaan. Valitettavasti, jos nämä ponnistelut ovat edelleen riittämättömiä, EU ei myöskään ole suosinut työpaikkojen luomista Euroopassa kahden suurimman talouden pitkittynyt pysähtyminen: Italia ja Ranska.
Jotakin samanlaista voidaan sanoa julkisen talouden alijäämästä, jota edelleen painavat voimakkaasti velan kasvu (huolimatta EKP: n rahan määrän kasvusta aiheutuneista rahoituskustannusten alenemisesta) ja veronkannon lasku sekä julkisen sektorin jäykkyys. menot eri aloilla. Huolimatta julkisen talouden vakauttamistoimet Suurimman osan EU-maista on edelleen suuria eroja niiden välillä, joiden julkisen tilinpidon tilanne on alijäämäinen (Espanja, Iso-Britannia, Ranska) ja niiden välillä, jotka ovat onnistuneet puhdistamaan ne (Saksa, Hollanti, Tšekki). Tasavalta).
Toisaalta, kenties kaikkein positiivisimmat tiedot analysoiduista muuttujista ovat ne, jotka voimme havaita ulkomaankaupan taseessa: viimeisten 10 vuoden aikana EU on onnistunut vakauttamaan ylijäämän, joka edustaa jo 3,5 prosenttia suhteessa BKT: hen. Toisin kuin jotkut taloustieteilijät väittävät, tämä parannus ei johdu tuonnin vähenemisestä, joka johtuu kotimaisen kulutuksen vähenemisestä (koska ostot ulkomailta kasvoivat 3,3 prosenttiyksikköä BKT: n yläpuolelle), vaan viennin voimakas kasvu (joka kasvoi 6,2 pistettä samana ajanjaksona). Mikä antaa meille mahdollisuuden päätellä, että a tuotantomallien muutos Monissa Euroopan talouksissa tuottavuuden lisääminen kilpailukyvyn saavuttamiseksi kansainvälisillä markkinoilla kompensoi siten kotimaisen kysynnän hidastumista.
Yksi huolenaihe: velka
Lopuksi on myös tärkeää muistaa, että Euroopan talouksien elpyminen on paljon enemmän velkaa EKP: n rahapolitiikan laajentamispolitiikalle kuin kansallisten hallitusten finanssipoliittisille kannustimille. Tässä mielessä ei ole epäilystäkään siitä, että EU: ssa toimivien pankkien rahoitusmahdollisuuksien parantuminen on johtanut rahoitusjärjestelmän vakauteen, johon kriisi oli erityisen vaikuttanut. Lisäksi investoinnit ovat pysyneet hyväksyttävällä tasolla Mario Draghin edistämän vahvan rahapoliittisen investoinnin ansiosta, kun taas QE-suunnitelmat valtionlainan massiivisesta ostamisesta ovat antaneet joidenkin maiden jatkaa julkisten menojen rahoittamista välttäen karkottamista markkinoilta pääkaupungeissa ja sen vuoksi mennä pelastusohjelmiin.
Viimeisten 10 vuoden aikana EU: ssa on luotu 19 euroa velkaa jokaista tuotettua euroa kohti
On kuitenkin myös mahdollista vastustaa sitä, että EKP: n liiallinen rooli julkisten velkapapereiden ostajana ei voisi vain jarruttaa julkisen talouden vakauttamista (koska alijäämämaat menettäisivät, jos niiden rahoituskustannukset olisivat yhtä suuret kuin muiden, kannustimia talouden puhdistamiseen), mutta myös se voi vääristää hintoja. Tällä tavalla olisimme tilanteessa, jossa markkinat eivät kykene heijastamaan tarkasti tasapainohintoja, koska hinnat vähenisivät keinotekoisesti yhden pääagenttinsa toimesta.
Toisaalta on huolestuttavaa, että (sekä julkisen että yksityisen) velan määrä on kasvanut paljon nopeammin kuin itse talous vuodesta 2007, kun kumulatiivinen kasvu on ollut yli 137000000 miljoonaa euroa (kiintein hinnoin) vuoden 2016 lopussa Samaa deflaattoria käytettäessä, jos otetaan huomioon bruttokansantuotteen kasvu noin 700 000 miljoonalla, tulisimme siihen tulokseen, että viimeisten 10 vuoden aikana noin 19 euroa velkaa jokaisesta tuotetusta eurosta. Tämän luvun ei tarvitse itsessään olla negatiivinen (monet taloudet ovat onnistuneet yhdistämään kasvunsa korkeampaan vipuvaikutukseen), mutta se voi olla pitkän aikavälin riskitekijä jos EKP alkaa peruuttaa elvytystoimenpiteensä ja korot nousevat jälleen.
Kriisin loppu tai happotesti?
Asukasta kohti laskettuja tuloja koskevien tietojen analyysin perusteella voidaan päätellä, että Euroopan talouden elpyminen on jo todellisuutta, vaikka kriisi on suurelta osin rikkonut lähentymisprosessin, joka oli ollut ainakin Maastrichtin sopimuksen jälkeen. Luonnollisesti kasvumallien monipuolistuminen merkitsee tarve lisätä uudistuksia maissa, jotka ovat edelleen pysähtyneet (Ranska on paradigmaattisin tapaus), jotta tulevaisuudessa konvergenssitrendi voidaan palauttaa ja taloudellinen yhdistyminen, josta Brysselin viranomaiset niin paljon haaveilevat, on mahdollista.
Euroopan taloudet kohtaavat todellisen lakmuskoesteen: pystyvät jatkamaan kasvuaan laskematta EKP: n sysäykseen
Samaan aikaan työllisyysnäkymät eivät ole niin optimistisia, koska monet taloudet ovat lähellä rakenteellisen työttömyytensä tasoa muutokset tuotantomallissa jotka tuottavat kysynnän ja tarjonnan välinen ristiriita. Tästä huolimatta useimmat analyytikot odottavat työmarkkinoiden dynaamisuuden säilyvän myönteisenä, vaikka taas maiden välillä on suuria eroja.
Toimitettujen tietojen valossa suuri huolenaihe on julkisen ja yksityisen velan voimakas kasvu, vaikka tämä suuntaus saattaa hidastua, jos julkisen talouden vakauttamisprosessi jatkuu ja jos EKP leikkaa elvytyssuunnitelmiaan. Tästä syystä Euroopan markkinat ottavat positioita jo ennen mahdollinen rajoittava käänne rahapolitiikassa joka voitaisiin ilmoittaa syyskuussa, edes tietämättä Mario Draghin aikomuksia. Jos korkotaso todella nousee uudelleen tai jos laadunvalvontasuunnitelmia asteittain peruutetaan, Euroopan taloudet joutuisivat kohtaamaan todellinen lakmuskoe: pystyä kasvaa edelleen ilman EKP: n vauhtia. Ainoastaan tällä tavalla tiedämme ehkä, missä määrin nykyinen kasvu johtuu tehokkaammasta tuotantomallista tai on yksinkertaisesti seurausta markkinoiden keinotekoisesta lisäämisestä; Vain tällä tavalla tiedämme, onko jo mahdollista puhua Euroopan talouksien todellisesta elpymisestä ja voimmeko lopulta vahvistaa, että suuri taantuma on päättynyt.
