Deflaattori on taloustieteessä käytetty kerroin, jolla poistetaan taloudellisten muuttujien rahallisesta arvosta tutkimusajanjaksolla tapahtuneiden inflaatioprosessien aiheuttamat vaikutukset.
Tiettyjä taloudellisia muuttujia analysoitaessa hintavaihtelujen vaikutukset voivat ladata niistä otetut arvot. Siksi on tarpeen käyttää deflaatiomenettelyä. Tyhjentäminen koostuu siis muuttujan nimellis- tai nykyarvojen muuntamisesta reaaliarvoiksi eli kiinteisiin hintoihin.
Suurin osa suoritetuista taloudellisista analyyseistä voi sisältää vertailuja taloudellisiin muuttujiin, jotka sisältävät yhden tai useamman tutkimusjakson. Nämä taloustieteessä usein käytetyt muuttujat ovat:
- Myynti.
- BKT.
- Palkat.
- Kulutus.
Jos analyyseihimme kuuluu esimerkiksi myyntimuuttuja, tiedämme, että sen arvo ilmaistaan rahayksikköinä tiettynä ajankohtana. Jos haluamme verrata eri ajanjaksojen myyntiä, meidän on oltava tietoisia siitä, että tällaisen vertailun kannalta on välttämätöntä ottaa todelliset arvot yksinkertaisten nimellisarvojen sijaan. Tämän saavuttamiseksi meidän on tyhjennettävä. Myyntimuuttujan todellisten arvojen ottaminen antaa oikeat johtopäätökset myynnin kasvusta tai laskusta.
Nyt olemme sanoneet, että voidaksemme tehdä vertailuja rahanarvoina ilmaistujen muuttujien välillä, joihin liittyy aikaa, on tyhjennettävä. Nyt on tarpeen huomauttaa, miksi tällaiset vertailut eivät ole mahdollisia?
Miksi tyhjentäminen on välttämätöntä?
Deflatointi on yksi tärkeimmistä taloustieteen työkaluista. Yleissääntönä on, että muuttujien oikea tulkitsemiseksi on käytettävä todellisia muuttujia. Toisin sanoen muuttujat, jotka eivät sisällä inflaation vaikutusta.
Jos voittomme on 10% ja inflaatio kasvaa 10%, emme ole saaneet mitään. Jos käytämme vain nimellismuuttujaa (voitto), luulemme, että olemme ansainneet rahaa, mutta emme oikeastaan. Koska ansaittuaan enemmän rahaa absoluuttisina arvoina, myös panosten kustannukset ovat korkeammat. Siksi ostovoimamme ei muutu.
Oletetaan, että viime vuonna kirjanpitäjä Don Pedro osti lyijykynät 0,25 eurolla. Siksi hän antoi 5 euroa ostaessaan kaksikymmentä lyijykynää (0,25 x 20 = 5). Tänään, vuotta myöhemmin, lyijykynät ovat nousseet hinnassa. Ne maksavat 0,75 euroa. Don Pedron on ostettava sama määrä lyijykynää 15 euroa (0,75 x 20 = 15). Kuten voidaan nähdä, Don Pedron ostovoima on vaihdellut ajan myötä. Don Pedron kolikolla ei ole samaa arvoa.
Ajattelemme nyt myyntiä. Mainittu viime vuoden myynti nimellisarvoltaan heijastaa viiden euron arvoa. Jos verrataan niitä tämän vuoden vastaaviin arvoihin, jotka ovat 15 euroa, päätellään, että niiden kasvu oli 10 euroa viime vuoteen verrattuna. Kuten odotettiin, tämä analyysi ei heijasta todellisuutta, koska siihen on käytetty nimellisarvoja eikä todellisia arvoja, toisin sanoen deflatoitumattomia arvoja. Siksi ei ole mahdollista tehdä vertailuja kahden jakson välillä ilman arvojen etukäteen valintaa.
Raha-arvojen tasoittamiseksi on muunnettava Don Pedron kolikon nimellinen rahallinen arvo toiseen rahalliseen arvoon, joka ilmaistaan jatkuvan ostovoiman valuutassa.
Esimerkki tyhjentämisestä
Seuraavassa esimerkissä käytämme alla olevaa taulukkoa. Siinä näet, että myyntisumma. Vuoden aikana myynti oli 10 miljoonaa euroa. Huomaa myös, että toisen vuoden myynnin määrä on 15 miljoonaa euroa.
Deflaattorikertoimen saamiseksi käytämme kuluttajahintaindeksiä (CPI), joka näkyy seuraavassa laskelmassa:
Huomaa, että edellisessä laskelmassa vuosi katsotaan perusvuodeksi. Todellinen myynti on seurausta nimellisen myynnin jakamisesta deflaattorikertoimella, joten meillä on:
Todellinen myynti = vnt. nimellinen / deflaattorikerroin = 10/1 = 10
Todellinen myynti = aukko. nimellinen / deflaattorikerroin = 15 / 1,399840 = 10,72
Kuten on määritetty, nimellismyynti kasvaa 50%. Todellisuudessa deflaation jälkeen paljastuu, että myynti on kuitenkin kasvanut 7,2% eikä 50%, kuten ennen deflaatiota on esitetty.
Edellisessä esimerkissä tyhjentämiseen käytetty menetelmä tunnetaan hintaindeksimenetelmänä. Kuten esimerkissä näimme, tämä muoto koostuu kertomasta tutkitun muuttujan arvo deflaattorikertoimella. Tämä deflaattorikerroin saadaan jakamalla kuluttajahintaindeksi kullekin tarkasteltavalle vuodelle.
On kuitenkin olemassa toinen menetelmä deflaatioprosessin suorittamiseksi. Tämä toinen menetelmä koostuu tarkasteltavan vuoden tai perusvuoden hintojen ottamisesta ja sarjan rakentamisesta sen kanssa. Tätä viimeistä menetelmää käytetään BKT: n deflaatioprosessissa.